Psykiatrian osastolla toteutetun turvasolupilotin vaikutus rajoitustoimenpiteisiin : tarkastelun kohteena huone- ja leposide-eristys

Abstract

Vähäistä pakonkäyttöä pidetään tärkeänä psykiatrisen sairaalahoidon laatumittarina. Pakonkäytön vähentämiseen on pyritty Suomessa viime vuosina mm. Sosiaali ja terveysministeriön julkaiseman mielenterveysstrategian avulla. Pakonkäytön ilmenemisen määriin voidaan vaikuttaa kehittämällä hoitomalleja ja käytäntöjä laitos- ja yksikkökohtaisesti. Yksi tällainen hoitomalli on ulkomailta Suomeen rantautunut turvasolumalli, jossa tarkoituksena on tarjota psykiatrisille akuuttipotilaille intensiivihoitoa ja vaihtoehtoja perinteisille rajoitustoimille, kuten huone- ja leposide- eristykselle.

Tämä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistona oli toimeksiantajan pakkotoimien seurantaa ja rekisteröintiä varten luoma valmis aineisto, jota tutkimalla selvitettiin turvasoluyksikön toiminnan vaikutusta huone- ja leposide-eristystoimenpiteiden esiintyvyyden määrään ja ajalliseen kestoon aikuispsykiatrialla. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan turvasoluyksikön käyttöön johtavia ennusmerkkejä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin käyttäen SPSS-ohjelmistoa.

Turvasoluyksikössä toteutetun hoidon ansiosta rajoitustoimenpiteiden määrä ja ajallinen kesto vähenivät. Lisäksi pystyttiin tunnistamaan aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisiä ennustavia tekijöitä turvasolua käyttäneiden potilaiden kesken. Tutkimus antaa näyttöä siitä, että turvasoluyksikön avulla voidaan vähentää pakkotoimia aikuispsykiatrisessa osastohoidossa ja johtopäätöksenä todettiin, että turvasoluyksikön toimintaa tai turvasolumallin kaltaisesti toteutettua hoitoa on kannattavaa aikuispsykiatriassa jatkaa pakon käytön vähentämiseksi.

Reducing coercive measures is considered an important quality indicator in psychiatric care. Efforts to reduce coercive measures have been made in Finland in recent years. The prevalence of coercive measures can be influenced by developing treatment models and practices tailored to each facility and unit. One such model is the safety cell model, which aims to provide an alternative to traditional restrictive practices.

The thesis was a quantitative study. The data were collected from two different studies. In addition, an effort was made to identify signs of leading to the use of the safety cell unit. The data were analyzed using SPSS statistical software.

The results show that the care implemented in the safety cell unit reduced the duration and frequency of restrictive measures. Additionally, it was possible to identify predictive factors consistent with previous studies among patients who used the safety cell. The study provides evidence that the safety cell unit can be used to reduce coercive measures in adult psychiatric wards. In conclusion, it is recommended that the operation of the safety cell unit or similar care models continue to reduce the use of coercive measures.