Sata-alueen potilasvirtojen ohjauksen nykytilakuvaus ja kehittämisehdotukset
Knihti, Hanna-Kaisa (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504106157
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504106157
Tiivistelmä
Ajatus opinnäytetyön laatimisesta syntyi Satakunnan Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeessa toteutetun selvitystyön yhteydessä, kun Sata-alueen potilasvirtoihin liittyvät haasteet nousivat jälleen esiin. Aiheen tutkiminen opinnäytetyössä nähtiin merkityksellisenä koko hyvinvointialueen ja toimialuerajat ylittävän kehittämistyön kannalta.
Opinnäytetyössä kerättiin, analysoitiin ja visualisoitiin dataa Sata-alueella käytössä olevista sähköisistä raportointijärjestelmistä Uomasta, ExReportista ja Hoito-osastojen tilanne -taulukosta. Dataan perustuvaa analyysiä täydennettiin kahden Sata-alueen asiantuntijaryhmän, jatkohoitokoordinaattoreiden ja viranomaislinjan palveluohjaajien haastatteluin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina ryhmähaastatteluina. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerättyä aineistoa analysoimalla ja visualisoimalla tunnistaa potilasvirtojen ohjauksen haasteita ja mahdollisuuksia sekä tuottaa kehittämisehdotuksia. Tavoitteena oli tulosten avulla kehittää Sata-alueen potilasvirtojen ohjausta paremman virtauksen saavuttamiseksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että jatkohoitoa odottavia potilaita on Sata-alueella runsaasti – päivittäin ja kaikilla hoitopolun tasoilla. Tämä kuormittaa erityisesti hoito-osastoja ja lisää niiden täyttöastetta, mikä puolestaan lisää yhteispäivystyksen ruuhkautumisen riskiä. Haastatteluissa tunnistettiin lukuisia haasteita, mutta myös paljon mahdollisuuksia ja joitakin kehittämisideoita. Keskeisimpänä haasteena nähtiin Sata-alueen toimi- ja vastuualueiden siiloutuminen, joka vaikeuttaa jatkohoitojärjestelyjen kehittämistä. Lisäksi toimintaa leimaa osaoptimointi ja yhteistyön vähyys. Jatkohoitojärjestelyissä on käytössä useita erilaisia toimintamalleja sen mukaan, millaista hoitoa tai palvelua potilas tarvitsee. Toisaalta nämä käytännön haasteet tarjoavat myös mahdollisuuksia kehittää toimintaa entistä sujuvammaksi.
Kaiken kaikkiaan jatkohoitojärjestelyistä muodostui kuva, jossa monet haasteet voidaan nähdä myös kehittämismahdollisuuksina. Yhteistyön vähyys voi kääntyä yhteistyön ja moniammatillisuuden vahvistamiseksi, tiedon puute informaation ja koulutuksen lisäämiseksi sekä tiedonkulun tehostamiseksi. Prosessien ja toimintamallien haasteet voidaan ratkaista niiden selkeyttämisellä ja kehittämisellä, ja lukuisia pienempiä haasteita voidaan ratkaista yksi kerrallaan.
Opinnäytetyössä kerättiin, analysoitiin ja visualisoitiin dataa Sata-alueella käytössä olevista sähköisistä raportointijärjestelmistä Uomasta, ExReportista ja Hoito-osastojen tilanne -taulukosta. Dataan perustuvaa analyysiä täydennettiin kahden Sata-alueen asiantuntijaryhmän, jatkohoitokoordinaattoreiden ja viranomaislinjan palveluohjaajien haastatteluin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina ryhmähaastatteluina. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerättyä aineistoa analysoimalla ja visualisoimalla tunnistaa potilasvirtojen ohjauksen haasteita ja mahdollisuuksia sekä tuottaa kehittämisehdotuksia. Tavoitteena oli tulosten avulla kehittää Sata-alueen potilasvirtojen ohjausta paremman virtauksen saavuttamiseksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että jatkohoitoa odottavia potilaita on Sata-alueella runsaasti – päivittäin ja kaikilla hoitopolun tasoilla. Tämä kuormittaa erityisesti hoito-osastoja ja lisää niiden täyttöastetta, mikä puolestaan lisää yhteispäivystyksen ruuhkautumisen riskiä. Haastatteluissa tunnistettiin lukuisia haasteita, mutta myös paljon mahdollisuuksia ja joitakin kehittämisideoita. Keskeisimpänä haasteena nähtiin Sata-alueen toimi- ja vastuualueiden siiloutuminen, joka vaikeuttaa jatkohoitojärjestelyjen kehittämistä. Lisäksi toimintaa leimaa osaoptimointi ja yhteistyön vähyys. Jatkohoitojärjestelyissä on käytössä useita erilaisia toimintamalleja sen mukaan, millaista hoitoa tai palvelua potilas tarvitsee. Toisaalta nämä käytännön haasteet tarjoavat myös mahdollisuuksia kehittää toimintaa entistä sujuvammaksi.
Kaiken kaikkiaan jatkohoitojärjestelyistä muodostui kuva, jossa monet haasteet voidaan nähdä myös kehittämismahdollisuuksina. Yhteistyön vähyys voi kääntyä yhteistyön ja moniammatillisuuden vahvistamiseksi, tiedon puute informaation ja koulutuksen lisäämiseksi sekä tiedonkulun tehostamiseksi. Prosessien ja toimintamallien haasteet voidaan ratkaista niiden selkeyttämisellä ja kehittämisellä, ja lukuisia pienempiä haasteita voidaan ratkaista yksi kerrallaan.