The auditory representation of power in video games

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin miten äänisuunnittelu vaikuttaa pelaajien käsityksiin valtasuhteista videopeleissä, keskittyen erityisesti hiiviskely- ja kauhupelien lajityyppiin. Työssä tarkasteltiin adaptiivisia äänijärjestelmiä, psykologista jännitettä ja pelaajan toimijuutta sekä sitä, kuinka hiljaisuus, tilan akustiikka ja dynaamiset äänimaisemat vahvistavat haavoittuvuuden, vallan ja emotionaalisen sitoutumisen kokemuksia.

Tutkimuksessa yhdistettiin psykoakustiikan ja pelitutkimuksen teoreettisia viitekehyksiä käytännön toteutukseen Silent Prey nimeä kantavan peliprototyypin voimin, joka on Unity ja Wwise-middleware ohjelmistoja hyödyntäen kehitetty hiiviskely-kauhu -peli. Prototyyppi sisälsi adaptiivisia äänimekaniikoita, kuten reaaliaikaiseen parametrihallintaan perustuvat pelaajahahmon pelon ohjaamat hengitys- ja syke äänet, geometria pohjaisen äänen vaimennuksen sekä proseduraaliset äänimaisemat. Tavoitteena oli arvioida, kuinka ääni ohjaa pelaajan toimintaa ja asetelmaan uppoutumista. Lisäksi vertailtiin tapaustutkimuksia, analysoiden niiden tilallista äänisuunnittelua, vihjeellisiä uhkia ja minimalistista musiikkia.

Tulokset osoittivat, että äänisuunnittelu ei ole vain tunnelmaa luova elementti, vaan keskeinen pelimekaniikka. Strateginen hiljaisuus, matalataajuuksiset hirviöäänet sekä dynaamiset palautemekanismit korostivat valta dynamiikkaa, ja ääni pohjaiset taktiikat lisäsivät tarinallisia panoksia. Opinnäytetyö kulminoituu kehitysehdotuksiin, jotka suosittelevat adaptiivisen äänen integrointia, tilallista realismia sekä poikkitieteellistä yhteistyötä. Tulokset korostavat äänen potentiaalia määrittää uudelleen pelien valtasuhteita ja vahvistaa tunnelmaan perustuvien lajityyppien vaikuttavuutta.

This thesis investigates how sound design in video games influences player perceptions of power dynamics, focusing on the stealth-horror genre. It examines adaptive audio systems, psychological tension, and player agency, exploring how silence, spatial acoustics, and dynamic soundscapes amplify vulnerability, authority, and emotional engagement.

The study combines theoretical frameworks from psychoacoustics and game studies with practical implementation through Silent Prey, a custom stealth-horror prototype developed in Unity with Wwise middleware. The prototype integrates adaptive audio mechanics-including real-time parameter control for fear-driven breath and heartbeat, geometry-based occlusion, and procedural soundscapes-to assess how sound shapes player behavior and narrative immersion. Comparative case studies provide insights into industry practices, emphasizing spatial audio, illusory threats, and minimalist scoring.

The findings indicate that audio design is not merely atmospheric but a core gameplay mechanic. Strategic silence, low-frequency monster vocalizations, and dynamic feedback loops reinforce power imbalances, while audio-based tactics heighten narrative stakes. The thesis concludes with actionable strategies for developers, advocating adaptive audio integration, spatial realism, and cross-disciplinary collaboration, underscoring sound’s potential to redefine power hierarchies and expand its application across tension-driven genres. The study demonstrates that audio design is crucial for creating immersive, emotionally engaging gameplay experiences.