Lasten kaltoinkohtelu ja sen tunnistaminen: oppimateriaali terveysalan opiskelijoille

Abstract

Lasten kaltoinkohtelu on yleistä, ja se on maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ja ihmisoikeudellinen ongelma. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvioiden mukaan noin joka kolmas lapsi joutuu kaltoinkohdelluksi. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen on tärkeä osa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista, sillä kaltoinkohtelun kaikilla muodoilla on vakavia sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen ja terveyteen koko elämän ajan.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää terveysalan opiskelijoille suunnattu oppimateriaali, joka tukee lasten kaltoinkohtelun eri muotojen tunnistamista ja varhaista puuttumista. Työn tavoitteena on lisätä opiskelijoiden tietoisuutta ja käytännön osaamista aiheesta, jotta he voivat toimia tehokkaasti lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja tunnistaa lasten kaltoinkohtelua mahdollisimman hyvin ja varhain.

Opinnäytetyön toimeksiantaja on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallista toteutustapaa käyttäen, ja se sisältää kirjallisuuskatsauksen, kehittämisprosessin kuvauksen sekä lopullisen tuotoksen eli oppimateriaalin. Oppimateriaali kehitettiin täyttämään pedagogiset laatukriteerit, ja kehittämisessä edettiin tuotekehitysprosessin vaiheiden mukaisesti. Lopputuotteena syntyi podcast, joka mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman tavan opiskella.

Johtopäätöksissä todetaan, että kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen on vähäistä. Terveysalan ammattilaiset ja opiskelijat tarvitsevat koulutusta ja tietoa aiheesta ja siksi opinnäytetyössä tehty oppimateriaali on perusteltu ja tarpeellinen. Lapsiperheiden kanssa työskentelevät terveysalan ammattilaiset ovat avainasemassa kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Kaltoinkohtelun riskitekijöiden ja tunnusmerkkien varhainen tunnistaminen auttaa ehkäisemään lapsen kaltoinkohtelua. Jatkokehitysehdotuksina esitettiin muun muassa lisämateriaalien tuottamista ja oppimateriaalin hyödyllisyyden selvittämistä esimerkiksi opiskelijoille suunnatulla kyselyllä tai haastattelututkimuksella.