Konsten att iscensätta egna erfarenheter: en studie om autofiktivt berättande i scenkonst

Abstract

I den här studien undersöks hur autofiktion kan användas som ett konstnärligt redskap för att gestalta och framföra personliga upplevelser i scenkonstsammanhang. Syftet är att se vilka omständigheter som kan göra autofiktion till ett mer lockande val än traditionellt självbiografiskt skrivande samt hur man samtidigt kan hålla en konstnärlig distans till privata teman. Följande två forskningsfrågor står i fokus:

1. Hur kan autofiktion användas som en konstnärlig metod för att iscensätta egna erfarenheter? 2. Vad är det som motiverar valet av autofiktion istället för självbiografi?

Studien utgår från mitt praktiska examensarbete, pjäsen Äidin oma kultalintu, där jag var manusförfattare, regissör och skådespelare. Metoden utgörs av en kvalitativ textanalys samt intervju, och den teoretiska ramen hämtas från centrala teorier om autofiktion och självbiografi. Resultaten visar att autofiktion erbjuder både konstnärlig bearbetning och personlig integritet, samtidigt som den möjliggör en känslomässigt och dramaturgiskt rik skildring av privata upplevelser.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten autofiktiota voidaan hyödyntää taiteellisena menetelmänä omien kokemusten näyttämöllistämisessä. Tarkastelen myös, miksi autofiktio saattaa olla perinteistä omaelämäkerrallista kirjoittamista houkuttelevampi vaihtoehto, sekä pohdin, millaisin keinoin taiteilija voi luoda etäisyyttä henkilökohtaisiin aiheisiin. Tavoitteen pohjalta olen muotoillut kaksi tutkimuskysymystä:

1. Miten autofiktiota voidaan käyttää taiteellisena menetelmänä omien kokemusten näyttämöllistämisessä? 2. Mikä motivoi valitsemaan autofiktion omaelämäkerran sijaan?

Tutkimuksen pohjana toimii taiteellinen opinnäytetyöni, näytelmä Äidin oma kultalintu, jossa olen toiminut käsikirjoittajana, ohjaajana ja näyttelijänä. Metodina on kvalitatiivinen tekstianalyysi yhdistettynä haastattelumateriaaliin. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään keskeisiä autofiktion ja omaelämäkerrallisen kirjoittamisen teorioita. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että autofiktio tarjoaa paitsi taiteellisen työskentelyn mahdollisuuksia ja yksityisyyden suojan, se myös antaa tilaa tunteisiin vetoavalle ja dramaturgisesti vivahteikkaalle kokemusten käsittelylle.

This study explores how autofiction can be employed as an artistic method to stage personal experiences within the performing arts. The aim is to identify factors that may make autofiction a more appealing choice than traditional autobiographical writing, and to examine how an artistic distance can be maintained from personal subject matter. Two main research questions guide the inquiry:

1. In what ways can autofiction be used to stage personal experiences? 2. What factors might motivate choosing autofiction instead of an autobiography?

The research is based on my practical thesis project, the play Äidin oma kultalintu, in which I served as playwright, director, and actor. The methodology involves a qualitative analysis of the play’s script, complemented by interview material. The theoretical framework draws on key theories surrounding autofiction and autobiography. The findings suggest that autofiction not only supports artistic exploration and preserves personal privacy, but also enables a dramaturgically and emotionally rich portrayal of private experiences.