Tuomioistuinten leikkaamat palkkiot yksityisille avustajille
Makunen, Teemu (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504237421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504237421
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan tuomioistuinten perusteita leikata yksityisten avustajien palkkioita. Aihetta lähestytään kattavan teoriaosuuden ja laadullisen tutkimuksen, kyselyn avulla. Tutkimuksen tavoitteena on etsiä lisää tietoa palkkioleikkauksille oikeusapulaissa säädetyn lisäksi.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan laajasti suomalaisia tuomioistuimia ja niiden toimintaa sekä avataan rikos- ja hallintoprosessia. Tutkimuksen teoriaosuudessa selvitetään, miten valtion varoista maksettavat palkkiot yksityisille avustajille määräytyvät ja millaista uutta oikeuskäytäntöä asiasta on.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytetään kyselyä, jonka analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Tutkimuksen empiirinen osuus on toteutettu Wbropol-kyselynä, jossa kysymykset ovat olleet avoimia kysymyksiä.
Tutkimuksen tulokset mukailevat hyvin pitkälti sitä, mitä asiasta oikeusapulaissa 5.4.2002/257 ja valtioneuvoston asetuksessa oikeusavun palkkioperusteista 24.4.2008/290 säädetään. Toisaalta asiaa tarkentavia tuloksia saatiin esimerkiksi hallintoasioiden toimeksiantoon käytetystä ajasta. Tuloksista selviää myös, että asian kannalta tämänhetkinen oikeustila on edelleen osin epäselvä, johon ratkaisuna olisi oikeusapulain 17 §:n muuttaminen. Tutkimuksen johtopäätöksinä esiin nousevat myös oikeusavun huono soveltuminen liiketoiminnan varsinaiseksi kehittämiseksi asianajoalalla, mutta oikeusavun tärkeä merkitys niin siihen oikeutetuille asianosaisille kuin heitä avustaville yksityisille avustajille.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan laajasti suomalaisia tuomioistuimia ja niiden toimintaa sekä avataan rikos- ja hallintoprosessia. Tutkimuksen teoriaosuudessa selvitetään, miten valtion varoista maksettavat palkkiot yksityisille avustajille määräytyvät ja millaista uutta oikeuskäytäntöä asiasta on.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytetään kyselyä, jonka analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Tutkimuksen empiirinen osuus on toteutettu Wbropol-kyselynä, jossa kysymykset ovat olleet avoimia kysymyksiä.
Tutkimuksen tulokset mukailevat hyvin pitkälti sitä, mitä asiasta oikeusapulaissa 5.4.2002/257 ja valtioneuvoston asetuksessa oikeusavun palkkioperusteista 24.4.2008/290 säädetään. Toisaalta asiaa tarkentavia tuloksia saatiin esimerkiksi hallintoasioiden toimeksiantoon käytetystä ajasta. Tuloksista selviää myös, että asian kannalta tämänhetkinen oikeustila on edelleen osin epäselvä, johon ratkaisuna olisi oikeusapulain 17 §:n muuttaminen. Tutkimuksen johtopäätöksinä esiin nousevat myös oikeusavun huono soveltuminen liiketoiminnan varsinaiseksi kehittämiseksi asianajoalalla, mutta oikeusavun tärkeä merkitys niin siihen oikeutetuille asianosaisille kuin heitä avustaville yksityisille avustajille.