Autonomisen työvuorosuunnittelun vaikutus hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus autonomisen työvuorosuunnittelun vaikutuksista hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin. Katsaukseen valittu aineisto haettiin Cinahl-, Medic- ja PubMed-tietokannoista. Katsaukseen valittu aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tavoitteena oli esitellä autonomisen työvuorosuunnittelun vaikutuksia hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin.

Hoitohenkilökunnan suuri lukumäärä ja työntekijöiden yksilölliset toiveet ja tarpeet hankaloittavat hoitoalan työvuorosuunnittelua. Epäsäännölliset työajat haastavat elämän suunnittelua työajan ulkopuolella, mikä voi vaikuttaa heikentävästi työhyvinvointiin. Autonomisella työvuorosuunnittelulla pyritään helpottamaan työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamista siirtämällä vastuu työvuorosuunnittelusta työntekijöille. Työntekijät suunnittelevat itse omat vuoronsa noudattaen yhdessä sovittuja ohjeita. Esihenkilön tehtäväksi jää varmistaa, että työvuorolista on toteutettavissa ja vain tarvittaessa tehdä siihen muutoksia.

Opinnäytetyössä esitellään, miten autonominen työvuorosuunnittelu vaikuttaa työhön ja vapaa-aikaan. Lisäksi käsitellään autonomisen työvuorosuunnittelun haasteita. Työntekijöillä oli sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia autonomisesta työvuorosuunnittelusta. Autonominen työvuorosuunnittelu helpottaa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamista, parantaa työtyytyväisyyttä sekä työntekijöiden työhyvinvointia. Edellytykset autonomisen työvuorosuunnittelun onnistumiselle ovat avoin kommunikaatio, hyvä yhteishenki sekä joustavuus.

Tuloksien perusteella voidaan päätellä, että autonominen työvuorosuunnittelu on yksi keino parantaa työntekijöiden hyvinvointia. Se kohentaa työtyytyväisyyttä sekä vapaa-ajan laatua. Jotta autonominen työvuorosuunnittelu voidaan ottaa käyttöön onnistuneesti, täytyy koko työyhteisön panostaa siihen ja noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä, sillä huonosti toteutettu autonominen työvuorosuunnittelu ei vaikuta positiivisesti hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin.

This thesis was made as a descriptive literature review about the effects of autonomous shift planning on nursing staff’s work wellbeing. The data chosen for this study was searched from Cinahl, Medic and PubMed databases. Chosen data was analyzed by using a content analysis. Our goal was to highlight the positive effects of autonomous shift planning on nurses’ work wellbeing.

In the field of healthcare, shift planning can be harder due to the large number of employees and their respective needs and wishes. Irregular work hours make it more challenging to plan life outside of work, which can have a negative impact on work wellbeing. Autonomous shift planning aims to enhance the planning of personal life around work hours by moving the responsibility of shift planning from manager to employees. The manager’s duty is to oversee the shift planning process and to ensure that the planned work schedule can be carried out as it is.

This thesis presents how autonomous shift planning affects work, free time and its challenges. Employees had positive and negative experiences using autonomous shift planning. Autonomous shift planning enhances the implementation of personal life around working hours. Autonomous shift planning also had positive effects on employees’ work satisfaction and work wellbeing. Autonomous shift planning functions under the conditions of communication, good work atmosphere and flexibility.

Based on the results it can be concluded that autonomous shift planning is an adequate tool for improving the nursing staff’s work wellbeing by improving job satisfaction and the quality of free time. Effective implementation of autonomous shift planning requires a joint effort from the work community by adhering to the rules established by the staff and manager. Poorly executed autonomous shift planning does not have a positive effect on nursing staff’s work wellbeing.