Metsähallituksen puunkorjuussa käytettävien kantokäsittelyaineiden vertailu

Abstract

Laadukas kantokäsittely on tärkeä osa sulan maan aikaisessa puunkorjuussa, koska sillä voidaan ehkäistä merkittäviä taloudellisia tappioita aiheuttavien juurikääpien leviämistä. Tappiot syntyvät juurikääpien aiheuttamasta lahosta, jolloin esimerkiksi arvokas tyvitukki voi päätyä kuitu- tai energiapuuksi.

Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä kantokäsittelyainetta yrityksen kannattaa käyttää puunkorjuussaan. Opinnäytetyön tilaajana oli Metsähallitus Metsätalous Oy.

Opinnäytetyössä vertaillaan kahta markkinoilla olevaa kantokäsittelyainetta, ureaa ja harmaaorvakkaa, ympäristö- ja talousnäkökulmista. Työtä varten haastateltiin muutamia korjuuyrittäjiä, jotta saatiin käytännön kokemuksia näistä kahdesta eri kantokäsittelyaineesta. Tutkimusmenetelminä olivat sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen menetelmä.

Tulokset osoittavat, että kantokäsittelyaineiden välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi pakkasenkestävyydessä on selkeä ero. Kustannuslaskelmien perusteella harmaaorvakan käyttö lisää hieman kustannuksia, mutta erot ureaan olivat vähäiset. Ympäristövaikutukset puoltavat harmaaorvakan käyttöä, mutta ilmastovaikutuksia voisi tutkia lisää. Tulokset esitettiin raportissa niin, että eurot korvattiin suhdeluvuilla, jotta salassapitovelvollisuus täyttyi.

Effective stump treatment is an important part of timber harvesting during the period of unfrozen ground as it can prevent the spread of root rot fungi. Root rot fungi causes significant economic losses due to decay. In that case a valuable timber tree can be downgraded to pulpwood or energy wood.

The goal of the thesis was to determine which stump treatment agent the company should use in its future timber harvesting operations. The thesis was commissioned by Metsähallitus Metsätalous Oy.

In this thesis two stump treatment agents available on the market were compared, urea and Phlebiopsis gigantea, from environmental and economic perspectives. Additionally, some machine operators were interviewed to gather practical experiences with these two different stump treatment agents. Both quantitative and qualitative methods were used in the study.

The results indicated considerable differences between the stump treatment agents. For example, there was a clear difference in frost resistance. Cost calculations showed that using Phlebiopsis gigantea slightly increased costs, but the differences compared to urea were quite small. Environmental impacts favored the use of Phlebiopsis gigantea but further research on climate impacts is recommended. The results were presented in the report with confidentiality considerations. This meant that euros were expressed in ratios.