Poikkeustilanteen hallinta rakennustyömaalla – sortuman korjaus ja seuraukset
Kivelä, Rami (2025)
Kivelä, Rami
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504298165
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504298165
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää rakennustyömaan sortumatilanteen korjausprosessi ja sen vaikutukset aikatauluun, kustannuksiin ja työmaan järjestelyihin. Työ tehtiin pääurakoitsijan toimeksiannosta, ja tarkoituksena oli tarjota malliesimerkki vastaavien tilanteiden hallintaan. Tutkimusmenetelminä käytettiin työmaakokouspöytäkirjoja, suunnitelmadokumentteja, laserkeilauksia sekä pääurakoitsijan ja suunnittelijoiden haastatteluja.
Sortuman korjausprosessi kesti noin kolme kuukautta ja sisälsi muun muassa luiskan leikkauksen, louhetäytön, paalutuksen ja maisemoinnin. Tuloksista selvisi, että sortuman korjaus vei vain 14 % projektin kokonaisajasta, kun taas suunnitelmapuutteet ja työmaan seisokit muodostivat 22 % ajankäytöstä. Korjauskustannukset olivat 18 % kokonaiskuluista, mutta seurannaisvaikutukset nostivat kustannuksia 37 %:lla.
Johtopäätöksenä todetaan, että pääurakoitsijan kannalta onnistuminen vastaavissa tilanteissa edellyttää nopeaa reagointia, tehokasta resurssien hallintaa ja tarkkaa dokumentointia. Nopeasti toteutettu työjärjestyksen päivitys ja lisätöiden läpinäkyvä laskutus mahdollistivat projektin etenemisen aikataulun venymisestä huolimatta. Ennakoiva suunnittelu ja riskien hallinta ovat avainasemassa vastaavien tilanteiden ehkäisemisessä tulevaisuudessa.
Sortuman korjausprosessi kesti noin kolme kuukautta ja sisälsi muun muassa luiskan leikkauksen, louhetäytön, paalutuksen ja maisemoinnin. Tuloksista selvisi, että sortuman korjaus vei vain 14 % projektin kokonaisajasta, kun taas suunnitelmapuutteet ja työmaan seisokit muodostivat 22 % ajankäytöstä. Korjauskustannukset olivat 18 % kokonaiskuluista, mutta seurannaisvaikutukset nostivat kustannuksia 37 %:lla.
Johtopäätöksenä todetaan, että pääurakoitsijan kannalta onnistuminen vastaavissa tilanteissa edellyttää nopeaa reagointia, tehokasta resurssien hallintaa ja tarkkaa dokumentointia. Nopeasti toteutettu työjärjestyksen päivitys ja lisätöiden läpinäkyvä laskutus mahdollistivat projektin etenemisen aikataulun venymisestä huolimatta. Ennakoiva suunnittelu ja riskien hallinta ovat avainasemassa vastaavien tilanteiden ehkäisemisessä tulevaisuudessa.