Kiusaaminen varhaiskasvatuksessa : tutkimus kasvattajien roolista päiväkodissa

Abstract

Opinnäytetyön keskiössä on kiusaaminen varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö toteutui tutkimushaastatteluna päiväkodissa. Tutkimuskysymyksenä toimi, kuinka kasvattajat tunnistavat, puuttuvat ja ennaltaehkäisevät kiusaamista päiväkodissa. Työn tavoitteena oli lisätä tietoa kiusaamisesta varhaiskasvatuksessa sekä antaa lisää keinoja kasvattajille ennaltaehkäistä kiusaamista. Aihe on ajankohtainen ja merkityksellinen. Tarkoituksena on vähentää kiusaamista päiväkodissa antamalla tutkimuksen avulla kasvattajille lisää tapoja tukea lasten kasvua ja kehitystä. Vuodesta 2018 lähtien kiusaaminen varhaiskasvatuksessa on ollut laitonta. Varhaiskasvatussuunnitelmiin on tullut tämän jälkeen kiusaamisen ehdoton kieltäminen ja puuttuminen. Muiden tutkimusten ja artikkeleiden mukaan kaikissa päiväkodissa ei ole saatu kiusaamista loppumaan. Yhteistyöllä päiväkodin ammattilaisten ja perheen kanssa pyritään ennaltaehkäisemään ja vähentämään kiusaamista tehokkaasti. Tähän opinnäytetyöhön koottiin erilaisia keinoja kiusaamisen ehkäisyyn. Tilaajana toimii hämeenlinnalainen päiväkoti. Tutkimus toteutui yksilöhaastatteluina, joihin osallistui vapaaehtoisesti kuusi kasvattajaa tilaajapäiväkodin kahdesta 5–6-vuotiaiden lapsiryhmästä. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon. Tunnistetietoja haastateltavista ei kysytty. Aineisto analysoitiin sisällön- ja kategoria- analyysillä. Aineisto kategorioitiin kiusaamisen tunnistamiseen, puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn väriteeman mukaisesti. Tuloksissa selvisi, että kasvattajilla on vahva teoriapohja kiusaamisen tunnistamiseen, puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Kiusaamiseen puuttumiseen kasvattajilla on tulosten mukaan yhteinen linja. Fyysinen ja sanallinen kiusaaminen ilmeni helpommaksi tunnistaa kuin henkinen. Eriäviä näkemyksiä ilmeni kiusaamisen määrässä päiväkodissa, ristiriidan ja kiusaamisen erottamisessa, kirjaamisessa sekä vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Kiusaamisen tunnistamisessa haasteellisinta oli ristiriidan erottaminen kiusaamisesta, ja kiusaamisen määrän kuvaaminen vaihteli haastateltavan mukaan. Tulosten mukaan päiväkodin ja vanhempien yhteistyötä tehdään päivittäin, mutta kaikki haastatellut eivät osanneet sanoittaa sitä. Ennaltaehkäisevää työtä vanhempien kanssa ei tulosten mukaan ole paljon. Kirjaamisessa ilmeni eroja: osa kirjasi havaitsemansa kiusaamisen, osa ei, ja kirjaamisia tehtiin useaan eri paikkaan. Suurin osa kasvattajista koki saavansa organisaatiolta tukea, mutta lisäkoulutusta aiheesta toivottiin. Tutkimuksessa ilmenneistä epäkohdista voisi löytyä ensimmäiset koulutus aiheet kasvattajille. Opinnäytetyön tutkimustulosten avulla päiväkoti voi vahvistaa hyviä käytäntöjä ja kehittää ilmenneitä epäkohtia. Opinnäytetyö antaa Hämeenlinnan päiväkodille uusia keinoja ennaltaehkäistä kiusaamista sekä nostaa esiin kasvattajien välisiä näkemyseroja varhaiskasvatuskiusaamisesta.