Trauman muuttaminen fiktiokäsikirjoitukseksi

Abstract

Tämä opinnäytetyö keskittyi tutkimaan kuinka ihminen voi hyödyntää henkilökohtaista traumaa tarinankerronnassa, kuinka todellisuus voi toimia inspiraationa tarinalle ja millaista hyötyä tästä mahdollisesti on. Opinnäytetyön tavoitteena oli kannustaa erityisesti käsikirjoittajia luomaan teoksia, jotka koskettavat heitä itseään, mutta voivat myös tuoda lohtua muille. Tarkoituksena oli antaa esimerkkejä siitä, kuinka traumasta ja sen käsittelystä voidaan lopulta luoda koskettava ja saman kaltaisen trauman kokeneita yhdistävä teos.

Aiheesta löytyi melko vähän tietoa psykologian tutkimuksen ulkopuolelta. Keskeiseksi lähteeksi muodostui yhdysvaltalaisen David Chrisingerin Stories are What Save Us -kirja, joka käsittelee Chrisingerin pitämää kurssia sotaveteraaneille, jotka kamppailevat traumansa kanssa. Tietoa kerättiin myös haastattelemalla käsikirjoittaja Tatiana Elfiä, joka kertoi omasta kokemuksestaan traumasta kirjoittamisesta ja käytti esimerkkinä draamakomediaa Kultakala ja sen tekoprosessia. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös opinnäytetyön kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Opinnäytetyön alkuosassa käsitellään käsikirjoittamisen historiaa ja rakennetta, josta siirrytään omakohtaisesta kokemuksesta käsikirjoittamiseen ja sen eettisyyden pohdintaan. Opinnäytetyö ei tarjoa työkaluja trauman käsittelyyn, mutta se antaa esimerkkejä omakohtaisten traumakokemusten hyödyntämisestä käsikirjoittamisessa. Tutkimus osoittaa, ettei omasta traumastaan kirjoittaminen ole niin yksinkertaista, vaan vaatii paljon trauman käsittelyä ennen kuin kirjoittamisen voi aloittaa. Jatkotutkimusmahdollisuuksia avautuu erityisesti trauman psykologisen käsittelyn ja luovan ilmaisun välisen vuorovaikutuksen syvällisemmässä tarkastelussa.

The thesis investigated how personal trauma can be used in storytelling and what kind of benefits it could give. The purpose of the thesis was to provide examples of how trauma can be used to create something touching and how it can offer comfort to those who have experienced similar trauma.

The theoretical framework of the thesis relied on lectures and professional literature. The most central source for the thesis was David Chrisinger’s book Stories Are What Save Us, which covers Chrisinger’s work with war veterans who struggle with their war traumas. Some data was also collected through an interview with scriptwriter Tatiana Elf who told about her own experience of writing about trauma and used her series Kultakala as an example. The thesis writer’s own experiences on the subject were also used.

The thesis itself does not offer any tools for processing trauma, but it does provide examples of how trauma can be used in scripts. The data shows that writing about trauma is neither easy nor straightforward but requires a lot of processing first, before writing can begin. Further research could be done in the psychological field and on how writing affects the processing of trauma.