Vanhuus tekstissä : Ilkka-Pohjalaisen tapa rakentaa vanhuutta
Koivula, Marja (2025)
Koivula, Marja
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504298254
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504298254
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista kuvaa vanhuudesta rakennetaan Etelä-Pohjanmaan laajalevikkisimmän lehden kirjoituksissa, miten heistä puhutaan suomalaisessa yhteiskunnassa sekä millaisia diskursseja aineistosta nousee. Tutkimus on ajankohtainen väestörakenteen muuttuessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli ajatus siitä, että sanomalehtien välityksellä rakennetaan sosiaalista todellisuutta kielenkäytön avulla.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia, jonka avulla on tulkittu sosiaalisen todellisuuden rakentumista ja ikäihmisistä käytettyjä puhetapoja. Tutkimuksen analyysin teoreettinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin. Aineiston muodostivat Ilkka-Pohjalaisen ikääntymiseen liittyvät kirjoitukset vuodelta 2024–2025, joita oli valittu analysoitavaksi 30 kappaletta. Aineisto on kerätty Ilkka-Pohjalaisen digiarkistosta.
Diskurssianalyysin tuloksena aineistosta rakentui kolme diskurssia; Ikääntyneet osana ratkaisua, Inhimillinen ja kestävä hoiva sekä Ikääntyneet osana yhteisöä. Jokaiselle diskurssille muodostui alateemoja, jotka tarkentavat ja jäsentävät kutakin diskurssia. Ikääntyneet osana ratkaisua -diskurssia kuvaavat työelämä ja hyvinvoinnin edistäminen; Inhimillinen ja kestävä hoiva -diskurssia hahmottaa laatu, yhteiskunnalliset rakenteet sekä yhteisöllinen hoiva; Ikääntyneet osana yhteisöä -diskurssia tuodaan esiin päätöksenteon ja yksinäisyyden näkökulmista.
Vanhuus rakentui kahtiajakoisena; ensisijaisesti vanhuus näyttäytyi hoivan ja avun tarpeena, mutta toisaalta ikäihmiset kuvattiin myös aktiivisina ja osallistuvina kansalaisina, joilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Väestön ikääntyminen koettiin taloudellisena haasteena, jolloin myös läheisten antama tuki korvaa virallisen hoivan. Päätöksenteossa ikääntyneiden äänen ei koettu pääsevän riittävästi esiin ja tämä altistaa myös osattomuuden kokemuksille.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia, jonka avulla on tulkittu sosiaalisen todellisuuden rakentumista ja ikäihmisistä käytettyjä puhetapoja. Tutkimuksen analyysin teoreettinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin. Aineiston muodostivat Ilkka-Pohjalaisen ikääntymiseen liittyvät kirjoitukset vuodelta 2024–2025, joita oli valittu analysoitavaksi 30 kappaletta. Aineisto on kerätty Ilkka-Pohjalaisen digiarkistosta.
Diskurssianalyysin tuloksena aineistosta rakentui kolme diskurssia; Ikääntyneet osana ratkaisua, Inhimillinen ja kestävä hoiva sekä Ikääntyneet osana yhteisöä. Jokaiselle diskurssille muodostui alateemoja, jotka tarkentavat ja jäsentävät kutakin diskurssia. Ikääntyneet osana ratkaisua -diskurssia kuvaavat työelämä ja hyvinvoinnin edistäminen; Inhimillinen ja kestävä hoiva -diskurssia hahmottaa laatu, yhteiskunnalliset rakenteet sekä yhteisöllinen hoiva; Ikääntyneet osana yhteisöä -diskurssia tuodaan esiin päätöksenteon ja yksinäisyyden näkökulmista.
Vanhuus rakentui kahtiajakoisena; ensisijaisesti vanhuus näyttäytyi hoivan ja avun tarpeena, mutta toisaalta ikäihmiset kuvattiin myös aktiivisina ja osallistuvina kansalaisina, joilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Väestön ikääntyminen koettiin taloudellisena haasteena, jolloin myös läheisten antama tuki korvaa virallisen hoivan. Päätöksenteossa ikääntyneiden äänen ei koettu pääsevän riittävästi esiin ja tämä altistaa myös osattomuuden kokemuksille.
