Pakkerikyntöaura kevätkynnössä

Abstract

Opinnäytetyössä vertaillaan kevätkyntöä pakkerikyntöauralla ja perinteisen kynnön ja äestyksen välillä ja niiden vaikutuksia kevätkosteuden säilyttämiseen, maaperän rakenteeseen, vedenläpäisevyyteen ja viljelyn onnistumiseen hiekkamaalla. Kyntämisen tavoitteena on parantaa maaperän rakennetta kuohkeuttamalla maata, parantamalla veden ja lämmön liikkumista sekä torjumalla rikkakasveja, tauteja ja tuholaisia. Pakkerikyntöaura yhdistää kyntämisen ja jyräyksen, mikä parantaa muokkaustulosta ja säästää työvaiheita. Jyrä tiivistää maata, murentaa kokkareita ja voi vähentää veden haihtumista. Vaikka jyräyksen vaikutus veden kapillaariseen nousuun on rajallinen, se voi vaikuttaa maan rakenteeseen ja vedenpidätyskykyyn.

Kyntöajankohta vaikuttaa ratkaisevasti sadon laatuun ja määrään. Savimaat tulisi kyntää syksyllä, sillä kevätkyntö voi alentaa satoa merkittävästi. Poikkeuksellisesti kevätkyntö on hyödyllistä hiesu- ja turvemailla, koska se edistää maan kuivumista ja lämpenemistä. Maalaji vaikuttaa ratkaisevasti siihen, milloin ja miten kyntö kannattaa tehdä. Savimaat vaativat tarkkaa ajoitusta ja ovat muokkautuvia vain sopivassa kosteudessa. Hiesumailla kevätkyntö on usein parempi vaihtoehto kuin syyskynnön aiheuttama liettyminen ja tiivistyminen. Hietamaat puolestaan ovat kevyesti muokattavia ja kuivuvat nopeasti, mutta ovat poudanarkoja ja haihduttavat vettä tehokkaasti.

Tutkimus suoritettiin vuonna 2024 Seinäjoella 0,91 hehtaarin kokoisella peltolohkolla. Peltolohko jaettiin puoliksi ja toinen puoli kynnettiin pakkerikyntöauralla ja toinen puoli kynnettiin ja äestettiin. Kasvukauden 2024 aikana peltolohkoa seurattiin silmämääräisesti ja syksyllä tulos mitattiin puimurin satokartoittimella.

Tutkimuksessa ei saatu merkittäviä eroja koetekijöiden välille puimurin satokartoittimeen perustuen. Tulevaisuudessa pakkerikyntöä tullaan jatkamaan polttoaine- ja aikasäästöjen johdosta.