Suojeltavat elinympäristöt hakkuukoneenkuljettajien toiminnassa : lisäperehdytyksen tarpeen arviointi ja tukitoimien kehittäminen
Vähä-Iitu, Valto (2025)
Vähä-Iitu, Valto
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504308464
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504308464
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, onko tilaajalleni aliurakoivien hakkuukoneenkuljettajien lisäperehdytys tarpeellista, sekä onko tilaajani tarjoama tuki, eli leimikkosuunnitelmat ja maastomerkinnät, riittävällä tasolla, jotta koneenkuljettajien työ olisi sujuvaa. Lisäperehdytyksen tarpeellisuutta, leimikkosuunnitelmia ja maastomerkintöjä arvioidaan erityisesti suojeltavien arvokkaiden elinympäristöjen kannalta. Tavoitteena on etsiä kehityskohtia ja luoda toimivia ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi tulevaisuudessa.
Työ on luonteeltaan tutkimuspainotteinen. Aineisto kerättiin kvalitatiivisella kyselytutkimuksella, joka osoitettiin hakkuukoneenkuljettajille. Kysely lähetettiin 23 kuljettajalle ja vastauksia saatiin 18. Vastausprosentti siis oli 78 %. Kyselyn runko rakentui monivalintakysymyksistä, joiden lisäksi vastaaja pystyi usean kysymyksen kohdalla tarkentamaan vastaustaan vapaalla sanalla. Kerätyn aineiston lisäksi käytettiin alan kirjallisuutta, oppaita sekä julkaisuja. Opinnäytetyön tietoperusta koostuu metsälain 10. §:stä, luonnonsuojelulain 64. §:stä sekä PEFC-sertifikaatin kriteerien arvokkaista elinympäristöistä. Työssä käsitellään myös kuljettajien koulutusta ja perehdytystä.
Tutkimuksen tuloksista nähdään, että kuljettajien lisäperehdytys on ajankohtaista. Kuljettajien mukaan haasteita esiintyy muun muassa arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamisessa. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä, sillä tunnistamiseen vaikuttaa tekijöitä, jotka ei ole perehdytyksellä korjattavissa. Kuljettajien saama tuki leimikkosuunnitelmien ja maastomerkintöjen osalta ei ole tutkimuksen perusteella riittävällä tasolla. Erityisesti maastomerkintöjen tasoa pidettiin heikkona. Toiminnan kehittämiseksi tulee tulevaisuudessa panostaa leimikkosuunnitelmiin, jotta kuljettajat voivat luottaa niihin ja toimia niiden varassa. Maastomerkintöjen määrä tulee todennäköisesti tulevaisuudessa laskemaan, joten laatuun tulee panostaa.
Työ on luonteeltaan tutkimuspainotteinen. Aineisto kerättiin kvalitatiivisella kyselytutkimuksella, joka osoitettiin hakkuukoneenkuljettajille. Kysely lähetettiin 23 kuljettajalle ja vastauksia saatiin 18. Vastausprosentti siis oli 78 %. Kyselyn runko rakentui monivalintakysymyksistä, joiden lisäksi vastaaja pystyi usean kysymyksen kohdalla tarkentamaan vastaustaan vapaalla sanalla. Kerätyn aineiston lisäksi käytettiin alan kirjallisuutta, oppaita sekä julkaisuja. Opinnäytetyön tietoperusta koostuu metsälain 10. §:stä, luonnonsuojelulain 64. §:stä sekä PEFC-sertifikaatin kriteerien arvokkaista elinympäristöistä. Työssä käsitellään myös kuljettajien koulutusta ja perehdytystä.
Tutkimuksen tuloksista nähdään, että kuljettajien lisäperehdytys on ajankohtaista. Kuljettajien mukaan haasteita esiintyy muun muassa arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamisessa. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä, sillä tunnistamiseen vaikuttaa tekijöitä, jotka ei ole perehdytyksellä korjattavissa. Kuljettajien saama tuki leimikkosuunnitelmien ja maastomerkintöjen osalta ei ole tutkimuksen perusteella riittävällä tasolla. Erityisesti maastomerkintöjen tasoa pidettiin heikkona. Toiminnan kehittämiseksi tulee tulevaisuudessa panostaa leimikkosuunnitelmiin, jotta kuljettajat voivat luottaa niihin ja toimia niiden varassa. Maastomerkintöjen määrä tulee todennäköisesti tulevaisuudessa laskemaan, joten laatuun tulee panostaa.