Työn merkitys kuntoutumisessa nuorilla mielenterveyskuntoutujilla

Abstract

Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspoissaolojen perusteena oleva sairausryhmä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työllistymisen merkitystä kuntoutumisessa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsoaffektiivista häiriötä sairastavilla 18–29-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa työllistymiseen tai työssä jaksamiseen liittyvistä haasteista, sekä mielenterveyskuntoutujien toiveita tarvitsemaansa tukeen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia mielenterveyskuntoutujien kokemuksia työllistymisestä, työssä jaksamisesta ja työn vaikutuksista elämänlaatuun, itsetuntoon, osallisuuteen, sosiaalisiin taitoihin, taloudelliseen turvaan ja itsenäistymiseen. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi Kaksisuuntaiset ry:n Aallonmurtaja-hanke. Opinnäytetyö toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena ja tulosten analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella anonyymisti. Kysely toteutettiin marraskuussa 2024 ja siihen vastasi 15 henkilöä.

Opinnäytetyön teoriaosuus sisältää kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsoaffektiivisen häiriön oirekuvaan perehtymisen. Teoreettisessa viitekehyksessä nostetaan esiin näiden sairauksien vaikutusta työkykyyn ja tuodaan ilmi niitä haasteita, joita mielenterveyskuntoutujat työelämässä kohtaavat. Teoriaosuus sisältää myös perehtymisen työhön kuntoutumisen mahdollistaviin tukipalveluihin. Opinnäytetyöprosessissa syntyi kyselytutkimus sekä siitä saadut tulokset. Saadut tulokset osoittavat, että työllä on edistäviä sekä heikentäviä vaikutuksia vastaajien kuntoutumiseen. Työ ylläpitää säännöllistä arkirytmiä ja edistää elämän useita osa-alueita, mutta myös tuottaa stressiä ja ahdistusta, mikä aiheuttaa uniongelmia ja pahentaa sairastuneen oireita. Työllistymisen haasteiksi koettiin työ- ja opiskelumahdollisuuksien rajallisuus, jaksamisen vaikeudet ja työsuoriutumisen heikentyminen. Tukea työllistymiseen saatiin erilaisista työllisyyspalveluista, terveydenhuollosta sekä omasta tukiverkostosta. Työllistymisen tueksi toivottiin työnantajan tukea ja joustavuutta, taloudellista turvaa ja yksilöllisesti räätälöityä sekä riittäviä hoito- ja tukipalveluita.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujan voimavaroihin suhteutettu työ tukee kuntoutumista. Tutkimuksesta saatuja tuloksia on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa yhteistyömallien kehittämiseksi mielenterveyskuntoutujan ja työnantajan välille.