Traumaperäisen stressihäiriön lääkehoito

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa esitelehtiö traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) lääkehoidossa käytettävistä lääkeaineista. Tehtävänä oli vastata kysymykseen: Millä lääkeaineilla traumaperäisen stressihäiriön lääkehoitoa toteutetaan? Työssä tarkastellaan PTSD:n lääkehoidon eri lääkeaineiden käyttöä oireiden hallintaan ja toimintakyvyn lisäämiseen.

Psykoterapia on ensisijainen hoitomuoto PTSD:ssä, mutta jos se on puutteellista tai potilas ei ole siihen motivoitunut, harkitaan lääkehoitoa. Tehokkaimpia ovat masennuslääkkeet, kuten selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät esimerkiksi sertraliini, paroksetiini ja fluoksetiini. Lisäksi käytetään muita lääkkeitä, kuten trisyklisiä masennuslääkkeitä, mirtatsapiinia, venlafaksiinia sekä vaikeammissa tapauksissa psykoosilääkkeitä ja mielialaa tasaavia lääkkeitä.

Opinnäytetyössä käsitellään kunkin lääkeryhmän teho ja käyttö PTSD:n hoidossa, sekä eri lääkkeiden vaikutuksia erityisesti unihäiriöiden, ahdistuksen ja muiden PTSD:n oireiden hallinnassa. Lääkehoito on usein yhdistetty psykoterapiaan, ja potilaan yksilölliset tarpeet vaikuttavat lääkkeiden valintaan.

Tavoitteena oli tuottaa käytännönläheistä ja helposti saatavilla olevaa tietoa, joka tukee sekä PTSD:tä sairastavien että hoitavien ammattilaisten päätöksentekoa.

The purpose of this thesis was to examine the pharmacological treatments available for Post-Traumatic Stress Disorder (PTSD), focusing on which medications are used in the pharmacotherapy of the disorder. The research aimed to provide an overview of the efficacy and application of various pharmacological agents in managing PTSD symptoms.

The study utilized a comprehensive review of current literature on the subject, focusing on the most commonly prescribed classes of medications, including selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs), such as sertraline, paroxetine, and fluoxetine. Other medication types, such as tricyclic antidepressants, mirtazapine, venlafaxine, and antipsychotics, were also examined for their effectiveness in treating PTSD symptoms. Data on pharmacotherapy combined with psychotherapy were also reviewed to understand how different approaches work together in treatment.

The findings suggest that SSRIs are the most widely used medications for PTSD, with substantial evidence supporting their effectiveness in reducing symptoms such as anxiety and intrusive thoughts. Other medications, while less commonly prescribed, show promise in treating specific symptoms such as sleep disturbances and emotional dysregulation. Pharmacotherapy is often considered when psychotherapy alone is insufficient or if the patient is not engaged in therapy.

In conclusion, this study emphasizes the importance of a tailored approach in the pharmacotherapy of PTSD, where medication is chosen based on individual patient needs. A better understanding of the available treatment options is essential for both clinicians and patients to ensure effective management of the disorder.