Hengitys vuorovaikutuksen välineenä : Työkaluja varhaiskasvatuksen ammattilaisille

Abstract

Opinnäytetyöni vastaa sosiaalialan tarpeeseen tuoda kehollisuuden voimavarat päivittäiseen työhön. Opinnäytetyöni tarkastelee hengitystä ja hengityksen läheistä yhteyttä vuorovaikutukseen sekä vastaa kysymykseen, miten voimme omalla hengityksellämme vaikuttaa vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Opinnäytetyön toteuttaminen sijoittuu varhaiskasvatuksen maailmaan johtuen siitä, että yhä enemmän puhutaan varhaiskasvatuksen kuormittavuudesta sekä lasten levottomuuden lisääntymisestä varhaiskasvatuksen ympäristöissä. Hengityksen huomioiminen työssä voisi olla ammattilaisille yksi keino luoda omaan kehoon rauhaa, jota lapset voisivat omilla peilisoluillaan peilata. Hengitys ei poista resurssipulaa eikä liian suuria ryhmäkokoja, mutta se voi luoda tilaa palautumiselle ja mahdollistaa keholle sekä hermostolle hetkiä palautua. Työelämän yhteistyökumppanina työni toteuttamisessa toimii Steiner-pedagoginen päiväkoti Farelma Oy. Opinnäytetyöni keskeinen teoria keskittyy hengityksen teoriaan, joka nivotaan yhteen vuorovaikutuksen teorian kanssa.

Tämä opinnäytetyö on toteutettu toiminnallisena opinnäytetyönä, jonka kehittämisen tavoitteena on ollut luoda varhaiskasvatuksen ammattilaisille työpaja, jossa tutkitaan ja selvennetään hengityksen ja vuorovaikutuksen välistä suhdetta sekä tuodaan ammattilaisille keinoja käyttää omaa hengitystään työarjessaan vuorovaikutuksen välineenä. Tavoitteen onnistumista arvioitiin teettämällä työpajaan osallistuneille palautekysely työpajan toteuttamisen jälkeen. Kyselystä saatavaa aineistoa analysoitiin käyttämällä sisällön analyysin sekä tilastollisen tutkimuksen menetelmiä.

Työpajan osallistujien antamat palautteet nostivat esiin, että ajatus hengityksen ja vuorovaikutuksen suhteesta näyttää olevan vieras varhaiskasvatuksen kentällä. Ymmärtäessään hengityksen vaikutusta omaan vuorovaikutukseen mahdollistuu selkeämpi viestintä, jolloin kehon tarina ei ole niin ristiriidassa sanojen kanssa.