Työkoneen esisuunnittelu
Ylä-Kotola, Santeri (2025)
Ylä-Kotola, Santeri
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505058974
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505058974
Tiivistelmä
Suomessa on monia metsänomistajia, jotka keräävät puuta omiin tarpeisiinsa. Puun
keräämiseen tarvittava kalusto tarvitsee paljon pääomaa. Tässä opinnäytetyössä
ideoidaankin sitä, kuinka voitaisiin kehittää työkone, jolla voitaisiin helposti hoitaa puiden
kerääminen, mutta johon ei sitoutuisi paljon pääomaa.
Suunnitteluprosessin neljä porrasta ovat esitutkimus-, luonnostelu-, kehitys- ja
viimeistelyvaiheet. Työkoneen suunnittelussa keskityttiin kahteen ensimmäiseen vaiheeseen,
esitutkimus- ja luonnosteluvaiheisiin. Esitutkimuksessa suunniteltiin työkoneen vaatimuslista
ja luonnosteluvaiheessa työkoneelle laadittiin toimintakuvaus.
Työkoneen rungoksi ajateltiin kotelomaista runkoa, joka tehtäisiin levyosista, tai putkirunkoa,
joka koostuisi eri mittaisista putkista. Näistä kahdesta vaihtoehdosta putkirunko tarjosi
keveyttä ja kestävyyttä, jotka olivat vaatimuslistan tärkeimpiä kohtia. Kotelomainen runko
tarjosi vaihtoehtoisesti parempaa suojausta.
Työkoneen on liikuttava vaikeakulkuisessa maastossa, jolloin sen alustalta vaaditaan
kestävyyttä ja ketteryyttä. Työkoneen painopisteen paikalla on suuri merkitys koneen
vakaudelle, joten sitä joudutaan jossain tapauksissa siirtämään. Tämä voitaisiin toteuttaa
käyttämällä mekaanista ratkaisua tai hydraulista ratkaisua.
Voimansiirtovaihtoehdot työkoneeseen olivat mekaaninen, sähköinen ja hydrostaattinen.
Mekaaninen voimansiirto oli halvin ratkaisu verrattuna sähköiseen tai hydrostaattiseen, mutta
se toi enemmän huollettavuutta ja rajoitti liikkeitä. Sähköinen voimansiirto oli tehokkain tapa
toteuttaa voimansiirtoa, mutta ongelmaksi muodostui korkea hinta ja paino. Hydrostaattinen
voimansiirto oli hyvä vaihtoehto ja todennäköisin vaihtoehto työkoneen voimansiirroksi.
Hydrostaattisessa voimansiirrossa voitiin moottorit asentaa samalla tavalla kuin sähköisessä
voimansiirrossa, jolloin liikettä eivät rajoittaneet mitkään murtokulmat, kuten mekaanisessa
voimansiirrossa.
keräämiseen tarvittava kalusto tarvitsee paljon pääomaa. Tässä opinnäytetyössä
ideoidaankin sitä, kuinka voitaisiin kehittää työkone, jolla voitaisiin helposti hoitaa puiden
kerääminen, mutta johon ei sitoutuisi paljon pääomaa.
Suunnitteluprosessin neljä porrasta ovat esitutkimus-, luonnostelu-, kehitys- ja
viimeistelyvaiheet. Työkoneen suunnittelussa keskityttiin kahteen ensimmäiseen vaiheeseen,
esitutkimus- ja luonnosteluvaiheisiin. Esitutkimuksessa suunniteltiin työkoneen vaatimuslista
ja luonnosteluvaiheessa työkoneelle laadittiin toimintakuvaus.
Työkoneen rungoksi ajateltiin kotelomaista runkoa, joka tehtäisiin levyosista, tai putkirunkoa,
joka koostuisi eri mittaisista putkista. Näistä kahdesta vaihtoehdosta putkirunko tarjosi
keveyttä ja kestävyyttä, jotka olivat vaatimuslistan tärkeimpiä kohtia. Kotelomainen runko
tarjosi vaihtoehtoisesti parempaa suojausta.
Työkoneen on liikuttava vaikeakulkuisessa maastossa, jolloin sen alustalta vaaditaan
kestävyyttä ja ketteryyttä. Työkoneen painopisteen paikalla on suuri merkitys koneen
vakaudelle, joten sitä joudutaan jossain tapauksissa siirtämään. Tämä voitaisiin toteuttaa
käyttämällä mekaanista ratkaisua tai hydraulista ratkaisua.
Voimansiirtovaihtoehdot työkoneeseen olivat mekaaninen, sähköinen ja hydrostaattinen.
Mekaaninen voimansiirto oli halvin ratkaisu verrattuna sähköiseen tai hydrostaattiseen, mutta
se toi enemmän huollettavuutta ja rajoitti liikkeitä. Sähköinen voimansiirto oli tehokkain tapa
toteuttaa voimansiirtoa, mutta ongelmaksi muodostui korkea hinta ja paino. Hydrostaattinen
voimansiirto oli hyvä vaihtoehto ja todennäköisin vaihtoehto työkoneen voimansiirroksi.
Hydrostaattisessa voimansiirrossa voitiin moottorit asentaa samalla tavalla kuin sähköisessä
voimansiirrossa, jolloin liikettä eivät rajoittaneet mitkään murtokulmat, kuten mekaanisessa
voimansiirrossa.