Hivenravinteiden vaikutukset lehtilaikkutautien esiintymiseen ohralla ja kauralla

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää hivenravinteiden, mangaanin, sinkin ja kuparin, vaikutuksia lehtilaikkutautien esiintymiseen ja satoon ohralla ja kauralla. Aihe on ajankohtainen, sillä alati etenevä ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita viljelylle: kasvukaudet lämpenevät ja pitenevät, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ja kasvintuhoojat runsastuvat. Samalla kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä pyritään systemaattisesti vähentämään, mikä lisää tarvetta kehittää vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Luonnonvarakeskus. Monet kasvien tärkeät biokemialliset prosessit tarvitsevat toimintaansa hivenravinteita. Hivenravinteilla on tärkeä rooli kasvien kasvussa, stressinsietokyvyssä ja taudinkestävyydessä. Luonnonvarakeskuksen ja Atrian yhteisissä tilatason tutkimuksissa on tutkittu hivenravinteiden vaikutuksia lehtilaikkutautien esiintymiseen ja satoon ohralla ja kauralla. Koeasetelmissa verrattiin hivenlehtilannoitusta, hivenpeittausta, kemiallista tautitorjuntaa ja näiden yhdistelmiä. Kaikkiin lehtilannoituksiin ja hivenpeittauksiin käytettiin samaa mangaania, sinkkiä ja kuparia sisältävää lehtilannoitetta. Tulokset osoittivat, että hivenravinteet vähensivät lehtilaikkujen esiintymistä, ja eritoten kauralla satotaso oli korkeampi, kun lehtilaikkutauteja esiintyi vähemmän. Ohran kohdalla yhteys lehtilaikkujen määrän ja sadon välillä ei ollut yhtä selvä. Hivenlehtilannoitus vaikutti olevan tehokkaampi lehtilaikkutautien torjunnassa kuin kylvösiemenen hivenpeittaus. Opinnäytetyön osana toteutetun viljelijäkyselyn tavoitteena oli selvittää hivenlehtilannoitteiden käyttöä ja vaikutuksia viljakasvien lehtilaikkutautien esiintymiseen ja satotasoon. Vaikka valtaosa vastanneista tiloista käytti hivenlehtilannoitteita, vain noin kolmannes havaitsi niiden vähentäneen lehtilaikkutautien oireita, ja vain harva pystyi osoittamaan vaikutuksen johtuneen juuri hivenlehtilannoituksesta. Satotason nousu mainittiin useammin, mutta syy-yhteyttä ei voitu varmistaa. Kyselyyn vastasi vain 17 tilaa, joten tulosten yleistettävyys on heikko. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hivenravinteet voivat edistää viljelykasvien taudinkestävyyttä ja parantaa satoa, mutta niiden vaikutuksista tarvitaan vielä kosolti lisätutkimusta. Jatkossa on tärkeää selvittää, voivatko hivenravinteet todella toimia kemiallisten torjunta-aineiden vaihtoehtona ja samalla tuottaa taloudellista hyötyä viljelijöille.