Puulajivalinta kuusenjuurikäävän valtaamalle alueelle : vaihtoehtoiset uudistamismallit
Lehtonen, Riku (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505079726
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505079726
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoite on selvittää kuusenjuurikäävän saastuttaman metsäalan uudistamisen vaihtoehtoja. Opinnäytetyö on tehty kirjallisena katsauksena, ja tietoa on haettu niin alan arvostamien metsäasiantuntijoiden julkaisemista teoksista kuin metsäalan ammattilaisten verkkopalveluista. Työ sai innoituksensa kantahämäläisellä päätehakkuualalla havaitusta kuusenjuurikäävän aiheuttamasta korkeasta lahoprosentista.
Ilmaston lämmetessä ja kuivuusjaksojen pidentyessä Suomen metsät tulevat kohtaamaan enenevissä määrin niin hyönteis- kuin sienituhoja. Tunnettua on, että tuhot aiheutuvat useamman tekijän yhtäaikaisesta vaikutuksesta. On jo selvää, että kuusi tulee kärsimään ensimmäisten joukossa pitkittyvistä kuivuusjaksoista. Kuusen selviytymistä vaikeuttaa lisäksi se, että aikaisemmilla vuosikymmenillä metsänhoidossa tehtyjen virheiden takia monissa kuusimetsissä lahoa aiheuttava kuusenjuurikääpä on jo valmiiksi levinnyt ja heikentää kuusen vastustuskykyä muita tuholaisia kohtaan.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarjota metsänomistajille vaihtoehtoisia viljelymalleja kuusenjuurikäävän saastuttamalle alueelle. Pahasti saastunut alue tarvitsee kuusettoman sukupolven, mikä onnistuu parhaiten kasvattamalla seuraava puusukupolvi lehtipuusta. Lehtipuun kasvatuksen yhtenä haasteena on usein kuitenkin se, että useimmat lehtipuista vaativat hyvin ravinteikkaan maaperän menestyäkseen. Suomessa on paljon alueita, joilla kuusi on istutettu väärälle, liian karulle kasvupaikalle hirvituhojen pelossa.
Puulajikirjon laajentaminen Suomen metsissä vaatii kuitenkin vuosikymmenien työn. Tällä hetkellä ulkomaisten puulajien ja jalopuulajien käyttö rajoittuu varsin pienille aloille monestakin syystä. Ensimmäisenä eikä vähäisimpänä, kasvatusta ohjaa metsäteollisuus, jonka puunhankinta on keskittynyt lähinnä kuuseen, mäntyyn ja koivuun. Toisena tekijänä on harvinaisempien taimilajien vaikea saatavuus ja kallis hinta. Muutosta ei nopeuta epävarmuus vieraampien puulajien menestymisestä Suomen oloissa.
Ilmastonmuutos on kuitenkin väistämätön, ja nyt istutetut jalopuut saattavatkin olla tulevaisuuden arvopuita. Riskiä sietävät metsänomistajat eivät jää voivottelemaan maaperän saastumista vaan tarttuvat Suomen metsäalan kehittämiseen laajentamalla metsiensä puulajikirjoa.
Ilmaston lämmetessä ja kuivuusjaksojen pidentyessä Suomen metsät tulevat kohtaamaan enenevissä määrin niin hyönteis- kuin sienituhoja. Tunnettua on, että tuhot aiheutuvat useamman tekijän yhtäaikaisesta vaikutuksesta. On jo selvää, että kuusi tulee kärsimään ensimmäisten joukossa pitkittyvistä kuivuusjaksoista. Kuusen selviytymistä vaikeuttaa lisäksi se, että aikaisemmilla vuosikymmenillä metsänhoidossa tehtyjen virheiden takia monissa kuusimetsissä lahoa aiheuttava kuusenjuurikääpä on jo valmiiksi levinnyt ja heikentää kuusen vastustuskykyä muita tuholaisia kohtaan.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarjota metsänomistajille vaihtoehtoisia viljelymalleja kuusenjuurikäävän saastuttamalle alueelle. Pahasti saastunut alue tarvitsee kuusettoman sukupolven, mikä onnistuu parhaiten kasvattamalla seuraava puusukupolvi lehtipuusta. Lehtipuun kasvatuksen yhtenä haasteena on usein kuitenkin se, että useimmat lehtipuista vaativat hyvin ravinteikkaan maaperän menestyäkseen. Suomessa on paljon alueita, joilla kuusi on istutettu väärälle, liian karulle kasvupaikalle hirvituhojen pelossa.
Puulajikirjon laajentaminen Suomen metsissä vaatii kuitenkin vuosikymmenien työn. Tällä hetkellä ulkomaisten puulajien ja jalopuulajien käyttö rajoittuu varsin pienille aloille monestakin syystä. Ensimmäisenä eikä vähäisimpänä, kasvatusta ohjaa metsäteollisuus, jonka puunhankinta on keskittynyt lähinnä kuuseen, mäntyyn ja koivuun. Toisena tekijänä on harvinaisempien taimilajien vaikea saatavuus ja kallis hinta. Muutosta ei nopeuta epävarmuus vieraampien puulajien menestymisestä Suomen oloissa.
Ilmastonmuutos on kuitenkin väistämätön, ja nyt istutetut jalopuut saattavatkin olla tulevaisuuden arvopuita. Riskiä sietävät metsänomistajat eivät jää voivottelemaan maaperän saastumista vaan tarttuvat Suomen metsäalan kehittämiseen laajentamalla metsiensä puulajikirjoa.