Yksin Suomeen saapuneiden alaikäisten pakolaisten mielenterveyden tukeminen
Suosalo, Emilia; Tolonen, Helmi (2025)
Suosalo, Emilia
Tolonen, Helmi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505079584
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505079584
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia keinoja sosiaalialan ammattilaisilla on yksin Suomeen saapuneiden alaikäisten pakolaisten mielenterveyden tukemissa sekä minkälaiset tekijät mahdollisesti vaikuttavat pakolaisnuorten mielenterveyteen.
Kohderyhmän valintaan vaikutti se, että ryhmään kuuluvat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin toteuttamalla kaksi parihaastattelua pakolaisnuorten parissa työskenteleville sosiaalialan ammattilaisille. Tutkimustuloksista ilmeni, että yleisimmin mielenterveyteen vaikuttavia taustatekijöitä ovat traumatausta, huoli perheestä sekä pitkät odotusajat. Myös kommunikaatioon, kulttuuriin sekä resursseihin liittyvät tekijät nousivat ilmi haastatteluissa.
Mielenterveyden tukemisen pääkeinoksi koettiin nuorten arjen tukeminen. Tämän lisäksi suomen kielen opettelu, harrastusmahdollisuuksista kertominen ja avun piiriin hakeutumiseen kannustaminen olivat keinoja tukea nuoren mielenterveyttä. Kehittämiskohteiksi haastateltavat nostivat rahoituksen, sillä resurssipula vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin tukea pakolaisnuoria arjessa. Kehittämiskohteiksi nousi myös kirjaaminen ja raportoiminen, sillä aikaa ei koettu olevan riittävästi.
Kohderyhmän valintaan vaikutti se, että ryhmään kuuluvat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin toteuttamalla kaksi parihaastattelua pakolaisnuorten parissa työskenteleville sosiaalialan ammattilaisille. Tutkimustuloksista ilmeni, että yleisimmin mielenterveyteen vaikuttavia taustatekijöitä ovat traumatausta, huoli perheestä sekä pitkät odotusajat. Myös kommunikaatioon, kulttuuriin sekä resursseihin liittyvät tekijät nousivat ilmi haastatteluissa.
Mielenterveyden tukemisen pääkeinoksi koettiin nuorten arjen tukeminen. Tämän lisäksi suomen kielen opettelu, harrastusmahdollisuuksista kertominen ja avun piiriin hakeutumiseen kannustaminen olivat keinoja tukea nuoren mielenterveyttä. Kehittämiskohteiksi haastateltavat nostivat rahoituksen, sillä resurssipula vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin tukea pakolaisnuoria arjessa. Kehittämiskohteiksi nousi myös kirjaaminen ja raportoiminen, sillä aikaa ei koettu olevan riittävästi.