Autismikirjolla olevien kokemuksia, vahvuuksia ja haasteita sosiaalialan työntekijöinä
Eräpuro, Tihku (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505079700
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505079700
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ja arvostusta autismikirjolla olevia sosiaalialan työntekijöitä kohtaan. Tarkoituksena oli selvittää mitä kokemuksiaheillä on sosiaalialan työstä, miten autismikirjolla oleminen vaikuttaa työssä suoriutumiseen ja mitä kehitysehdotuksia heillä on sosiaalialalle. Yhteistyötahonatoimi Autismiliitto ry.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa aineistonkeruu toteutettiin yksilökeskeisellä teemahaastattelulla ja analyysi aineistolähtöisellä temaattisella analyysillä. Haastateltavina oli neljä autismikirjolla olevaa henkilöä, joilla on työkokemusta sosiaalialalta.
Tulokset toivat esiin, että kokemukset vaihtelevat hyvin paljon riippuen työpaikasta ja sen työyhteisöstä. Haastateltavilla oli ollut kokemuksia autismiin liittyvistä ennakkoluuloista ja stereotypioista ja myös työyhteisöistä, joissa heidät kohdattiin arvostavasti ja ymmärtävästi. Autismikirjo toi monia vahvuuksia, kuten kyvyn tunnistaa ja auttaa neurokirjolla olevaa asiakasta paremmin ja kohdata asiakkaita välittömämmin. Jos omaa erityismielenkiinnon kohdetta pystyi hyödyntämään työssä, se loi merkittävän määrän asiantuntijuutta ja toisille työntekijöille jaettavaa osaamista. Kaikkia haastateltavia yhdisti aistikuormituksen ja toisten, neurotyypillisten työntekijöiden kanssa vuorovaikuttamisen haaste. Kehitysehdotuksissa nostettiin useimmin esiin uudenlainen suhtautuminen ja sen parempi näkeminen, mitä autismikirjolla oleminen oikeasti tarkoittaa.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että vaikka osa tarvitsee mukautuksia ja tukea työhönsä, se ei tarkoita, etteivätkö autismikirjolla olevat voisi olla ja ole jo arvostettuja ja asiantuntevia sosiaalialan työntekijöitä. Haastateltavat kaipasivat eniten ajantasaista ja autismikirjon moniulotteisuutta huomioivaa ymmärrystä ja myös sitä, että ymmärretään jokaisen olevan yksilö erilaisine piirteineen. Opinnäytetyön tärkein viesti kiteytyy kliseeseen ”jokainen tuntee itsensä parhaiten”. Luotetaan siihen ja kohdataan toinen kunnioituksella.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa aineistonkeruu toteutettiin yksilökeskeisellä teemahaastattelulla ja analyysi aineistolähtöisellä temaattisella analyysillä. Haastateltavina oli neljä autismikirjolla olevaa henkilöä, joilla on työkokemusta sosiaalialalta.
Tulokset toivat esiin, että kokemukset vaihtelevat hyvin paljon riippuen työpaikasta ja sen työyhteisöstä. Haastateltavilla oli ollut kokemuksia autismiin liittyvistä ennakkoluuloista ja stereotypioista ja myös työyhteisöistä, joissa heidät kohdattiin arvostavasti ja ymmärtävästi. Autismikirjo toi monia vahvuuksia, kuten kyvyn tunnistaa ja auttaa neurokirjolla olevaa asiakasta paremmin ja kohdata asiakkaita välittömämmin. Jos omaa erityismielenkiinnon kohdetta pystyi hyödyntämään työssä, se loi merkittävän määrän asiantuntijuutta ja toisille työntekijöille jaettavaa osaamista. Kaikkia haastateltavia yhdisti aistikuormituksen ja toisten, neurotyypillisten työntekijöiden kanssa vuorovaikuttamisen haaste. Kehitysehdotuksissa nostettiin useimmin esiin uudenlainen suhtautuminen ja sen parempi näkeminen, mitä autismikirjolla oleminen oikeasti tarkoittaa.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että vaikka osa tarvitsee mukautuksia ja tukea työhönsä, se ei tarkoita, etteivätkö autismikirjolla olevat voisi olla ja ole jo arvostettuja ja asiantuntevia sosiaalialan työntekijöitä. Haastateltavat kaipasivat eniten ajantasaista ja autismikirjon moniulotteisuutta huomioivaa ymmärrystä ja myös sitä, että ymmärretään jokaisen olevan yksilö erilaisine piirteineen. Opinnäytetyön tärkein viesti kiteytyy kliseeseen ”jokainen tuntee itsensä parhaiten”. Luotetaan siihen ja kohdataan toinen kunnioituksella.