Yhdyskuntajätteenpolton pohjakuonan käyttö sulfaatilla pilaantuneen veden puhdistamisessa : aktiivikalkin ja alumiinihydroksidisakan hyödyntäminen ettringiittisaostuksessa
Anijärvi, Mikko (2025)
Anijärvi, Mikko
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505089824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505089824
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää saadaanko jätteiden loppusijoitusalueen suotoveden sulfaattipitoisuus pienemmäksi, kun se suodatetaan jätteenpolton pohjakuonan mineraaliosuuden lävitse. Tutkimussuunnitelma luotiin yhteistyössä Suomen Erityisjäte Oy:n kanssa ja kokeet suoritettiin käyttäen heidän kolonnilaitteistoaan. Pyrkimyksenä oli saostaa sulfaatti ettringiittinä kuonan pinnalle käyttäen yrityksen jätteinä vastaanotettuja aktiivikalkkia ja alumiinihydroksidisakkaa.
Sulfaattipitoisuus saatiin laskemaan 1100 mg/l pitoisuudesta 820 mg/l pitoisuuteen käsittelemällä käytetty kuona natriumhydroksidiin liuotetulla alumiinihydroksidisakalla ja puhdistettava vesi kalkilla. Sulfaattipitoisuus olisi mahdollisesti saatu vieläkin matalammaksi, mutta alumiinin määrä liuoksessa oli arvioitu liian matalaksi. Tästä muodostui todennäköisesti rajoittava tekijä ettringiitin muodostumiselle.
Kokonaisuutena tutkimus oli onnistunut. Sulfaattipitoisuus laski alkuperäisestä tasosta sekä jätemateriaaleja saatiin hyödynnettyä prosessissa reagensseina, jotka ovat ettringiittisaostuksessa merkittävä taloudellinen kulu ja haaste.
Yritys voi jatkossa kasvattaa alumiinin määrää liuoksessa, optimoida reagenssien määrää suhteessa sulfaattipitoisuuteen sekä kehittää laitteistoaan suuremmaksi ja taloudellisesti kannattavaksi. Näiden toimenpiteiden avulla prosessin tehokkuus ja taloudellisuus voivat parantua, mikä edistää yrityksen liiketoiminnan kehitystä ja ympäristöystävällisten ratkaisujen käyttöä.
Sulfaattipitoisuus saatiin laskemaan 1100 mg/l pitoisuudesta 820 mg/l pitoisuuteen käsittelemällä käytetty kuona natriumhydroksidiin liuotetulla alumiinihydroksidisakalla ja puhdistettava vesi kalkilla. Sulfaattipitoisuus olisi mahdollisesti saatu vieläkin matalammaksi, mutta alumiinin määrä liuoksessa oli arvioitu liian matalaksi. Tästä muodostui todennäköisesti rajoittava tekijä ettringiitin muodostumiselle.
Kokonaisuutena tutkimus oli onnistunut. Sulfaattipitoisuus laski alkuperäisestä tasosta sekä jätemateriaaleja saatiin hyödynnettyä prosessissa reagensseina, jotka ovat ettringiittisaostuksessa merkittävä taloudellinen kulu ja haaste.
Yritys voi jatkossa kasvattaa alumiinin määrää liuoksessa, optimoida reagenssien määrää suhteessa sulfaattipitoisuuteen sekä kehittää laitteistoaan suuremmaksi ja taloudellisesti kannattavaksi. Näiden toimenpiteiden avulla prosessin tehokkuus ja taloudellisuus voivat parantua, mikä edistää yrityksen liiketoiminnan kehitystä ja ympäristöystävällisten ratkaisujen käyttöä.