Mikrotauot nepsylasten vanhempien jaksamisen tukena.

Abstract

Neuropsykiatrisista oireista kärsivien lasten vanhempien poikkeuksellisen korkea stressitaso myönnetään ongelmaksi laajalla rintamalla niin Suomessa kuin kansainväliselläkin tasolla. Nepsyperheiksi nimitetään perheitä, joiden jäsenistä yhdellä tai useammalla on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi tai neuropsykiatrisia oireita. Tällaisilla perheillä on usein hankaluuksia saada tarvitsemiaan tukipalveluja, mikä osaltaan vahvistaa jo entuudestaan vanhempien korkeaa stressitasoa. Nepsylasten vanhemmat tarvitsevat siten konkreettisia yksinkertaisia keinoja hallita elämäntilannettaan ja laskea stressitasojaan.

Työn tavoitteena oli tuottaa tekijän yritykselle teoriatietoa mikrotaukoharjoitekirjan ja verkkokoulutusmateriaalin tuottamiseen. Opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia näkökohtia olisi huomioitava mikrotaukokoulutuksessa, jotta se mahdollisimman tehokkaasti parantaisi osallistujien elämänlaatua. Niin ikään tutkimuksessa selvitettiin, millaiset stressinhallintamenetelmät mikrotaukojen sisältöinä auttaisivat perheitä stressin hallinnassa. Opinnäytetyö toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Analysoitava materiaali etsittiin seuraavista tietokannoista: Chinal ultimate, Janet Finna, PubMed ja Sage Journals. Tietokantahaku tuotti kaiken kaikkiaan 1081 artikkelia, joista lopulta 12 valittiin lopulliseksi analysoitavaksi materiaaliksi. Artikkeleista 6 käsitteli eri tavoin mikrotaukoteemaa ja 6 neuropsykiatriateemaa. Mikrotaukoteemaa käsitelleissä artikkeleissa tuotiin esille mikrotaukojen sisällöllisiä ja kestoon liittyviä vaikutustekijöitä sekä esiteltiin erilaisia stressiteorioita. Neuropsykiatriaa käsitelleissä artikkeleissa nostettiin esille nepsyperheiden stressitekijöitä taustoineen sekä esiteltiin ja vertailtiin erilaisten stressinhallintamenetelmien vaikuttavuutta.

Stressinhallintamenetelmiä olivat fyysiset strategiat, erilaiset tulkintatapoihin liittyvät menetelmät, sosiaaliset strategiat, luontolähtöiset menetelmät ja mikrotauot. Toisistaan poikkeavat stressinhallintamenetelmät tuottivat stressitason laskua ja kokonaishyvinvoinnin kohenemista. Keskeisimmiksi monivaikutteisimmiksi menetelmiksi nousivat mindfulness osatekijöineen sekä vertaistuki. Näillä niin ikään oli useita samankaltaisia vaikutuksia. Sekä koulutuksen että mikrotaukojen sisältöjen tehokkaan vaikuttavuuden taustasyiksi nousivat monipuolisuus ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi. Oleellinen osatekijä sekä koulutuksen että mikrotaukojen sisällöissä oli myös digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen. Tutkimuksen analysoitu materiaali oli kansainvälistä. Mielenkiintoinen ja aiheellinen jatkotutkimusteema olisikin testata työssä esiin nostettujen menetelmien vaikuttavuutta suomalaisten nepsyperheiden keskuudessa.