Kiintymyssuhteen kunnioittaminen omaohjaajan työsuhteen päättyessä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten omaohjaaja voi päättää kiintymyssuhteen sijoitettuun lapseen mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla tavalla tilanteissa, joissa omaohjaajasuhde päättyy työntekijän työsuhteen päättyessä. Lastensuojelun sijaishuollossa muodostuneet kiintymyssuhteet ovat erityisen tärkeitä lapsille, joilla on usein taustallaan aiempia katkenneita ihmissuhteita. Työssä pyrittiin tunnistamaan konkreettisia käytäntöjä ja toimintamalleja, joilla voidaan tukea sekä lasta että työntekijää tässä haastavassa muutostilanteessa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Google Forms -alustalla luotua kyselyä. Kysely kohdistettiin lastensuojelulaitoksissa työskenteleville tai työskennelleille ammattilaisille, joilla oli kokemusta omaohjaajana toimimisesta tai omaohjaajasuhteen päättymisestä työyhteisössä. Kyselyyn vastasi 34 lastensuojelun ammattilaista helmikuun ja maaliskuun 2025 välisenä aikana. Aineistoa analysoitiin teemoittelun avulla, ja analyysissa hyödynnettiin menetelmä-, aineisto- ja tutkijatriangulaatiota tutkimuksen luotettavuuden vahvistamiseksi. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että noin 60 %:lla vastaajien työyhteisöistä puuttui vakiintuneet toimintamallit omaohjaajasuhteen päättämiseen. Keskeisinä tekijöinä omaohjaajasuhteen päättämisessä korostuivat riittävä aika, avoin ja rehellinen keskustelu, tunnetyöskentely sekä turvallinen siirtymä uuteen omaohjaajaan. Ammattilaisten mukaan oleellista oli kiinnittää huomiota lapsen yksilölliseen kehitystasoon, aiempiin kokemuksiin kiintymyssuhteiden katkeamisesta sekä turvallisuuden tunteen ylläpitämiseen. Toimiviksi käytännöiksi nousivat saattaen vaihtaminen uudelle työntekijälle, positiiviset päätösrituaalit ja työyhteisön tuki. Kehittämistarpeina tunnistettiin erityisesti selkeiden toimintamallien luominen, kiintymyssuhdeteoriaan liittyvä koulutus sekä työnohjaus omaohjaajille. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että omaohjaajasuhteen päättämiseen tarvitaan yhtenäisiä, tutkimustietoon ja lastensuojelun ammattilaisten kokemuksiin perustuvia toimintamalleja.