”Riittämättömyys on jokapäiväistä” : varhaiskasvattajien kokemuksia ja menetelmiä neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen tukemiseen
Alanko, Anni (2025)
Alanko, Anni
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910333
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910333
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena on selvittää varhaiskasvattajien kokemuksia ja käyttämiä menetelmiä neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen tukemiseen päiväkodin arjessa. Tavoitteena on siis saada selville, minkälaisia menetelmiä varhaiskasvattajilla on käytössä ja minkälaisia haasteita he kokevat neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen tukemisessa. Teoriaosuudessa käsitellään enemmän ADHD, Tourette oireyhtymää, autismikirjoa sekä kehityksellistä kielihäiriötä. Syvennyn myös neuropsykiatrisen piirteen omaavan lasta tukevaan toimintaan ja ympäristöön, varhaiskasvattajan rooliin ja merkitykseen.
Opinnäytetyö toteutettiin pääasiassa määrällisenä tutkimuksena, mutta laadullisen tutkimuksen piirteitä esiintyy myös. Käytössä oli kyselytutkimusmenetelmä, joka on toteutettu Webropol-kyselynä. Kysely lähetettiin Alavuden kaupungin varhaiskasvattajille. Vastauksia kyselyyn kertyi 22. Tutkimus selvittää, kuinka hyvin varhaiskasvattajat tunnistavat neuropsykiatriset häiriöt, millaisia haasteita varhaiskasvattajat kohtaavat työskennellessään neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen kanssa, minkälaista tukea neuropsykiatrisen piirteen omaava lapsi saa päiväkodissa ja hyötyvätkö varhaiskasvattajat nepsy-koulutuksesta.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että varhaiskasvattajilla on melko hyvä tietämys yleisimmistä neuropsykiatrisista häiriöistä. Varhaiskasvattajat kokevat, ettei heillä ole kuitenkaan riittävästi osaamista neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvattajat kokevat paljon haasteita neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen tukemisessa, joista päällimmäisenä nousi suuret lapsiryhmät sekä nepsy-piirteiden vaihteleva esiintyminen erilaisessa ympäristössä, jolloin nepsy-oireet ovat vaikeampi tunnistaa.
Opinnäytetyö toteutettiin pääasiassa määrällisenä tutkimuksena, mutta laadullisen tutkimuksen piirteitä esiintyy myös. Käytössä oli kyselytutkimusmenetelmä, joka on toteutettu Webropol-kyselynä. Kysely lähetettiin Alavuden kaupungin varhaiskasvattajille. Vastauksia kyselyyn kertyi 22. Tutkimus selvittää, kuinka hyvin varhaiskasvattajat tunnistavat neuropsykiatriset häiriöt, millaisia haasteita varhaiskasvattajat kohtaavat työskennellessään neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen kanssa, minkälaista tukea neuropsykiatrisen piirteen omaava lapsi saa päiväkodissa ja hyötyvätkö varhaiskasvattajat nepsy-koulutuksesta.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että varhaiskasvattajilla on melko hyvä tietämys yleisimmistä neuropsykiatrisista häiriöistä. Varhaiskasvattajat kokevat, ettei heillä ole kuitenkaan riittävästi osaamista neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvattajat kokevat paljon haasteita neuropsykiatrisen piirteen omaavan lapsen tukemisessa, joista päällimmäisenä nousi suuret lapsiryhmät sekä nepsy-piirteiden vaihteleva esiintyminen erilaisessa ympäristössä, jolloin nepsy-oireet ovat vaikeampi tunnistaa.