Eksoskeletonit pelastusalalla - eksoskeletonien käyttöönottoa ja hyväksymistä edistävät ja estävät tekijät pelastusalalla

Abstract

Palo- ja pelastusalan fyysinen työskentely aiheuttaa kuormitusta tuki- ja liikuntaelimistölle. Suuri kuormitus yhdistettynä alan ikääntyvään henkilöstöön lisää riskiä TULES-ongelmiin ja sairauspoissaoloihin. Palosuojelurahaston rahoitta massa Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Keski-Uudenmaanpelastuslaitoksen yhteishankkeessa tutkittiin eksoskeletonien käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Eksoskeletonien käyttöönottoa pelastusalalla tutkittiin fokusryhmähaastattelulla, jossa havaittiin sen sisältävän runsaasti edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tekijöitä tarkasteltiin yksilön, organisaation ja yhteiskunnan näkökulmasta. Yksilön näkökulmasta merkittävimpänä edistävänä tekijänä pidettiin työurien pidentymistä. Eksoskeletonien todettiin voivan vähentää tuki- ja liikuntaelinten vaivoja, mikä mahdollistaisi pidemmän työuran ja voisi vähentää sairauspoissaoloja. Lisäksi eksoskeletonien havaittiin keventävän fyysistä kuormitusta ja parantavan työntekijöiden suorituskykyä, mikä mahdollisesti vähentää työperäisiä vammoja ja sairauksia. Eksoskeletonien käyttöä estävistä tekijöistä merkittävimmäksi nousi pelastusalan kulttuuri. Eksoskeletonien käyttö kohtasi vastustusta perinteisen kulttuurin ja machokulttuurin vuoksi. Työntekijöiden havaittiin kokevan eksoskeletonien käytön heikkouden merkkinä tai pelkäävän leimautumista. Lisäksi tekniset haasteet, kuten laitteiden säätö eri kokoisille työntekijöille, säilytys ja huolto, nähtiin esteinä eksoskeletonien käytölle operatiivisessa työssä. Työhyvinvointiin panostamisen todettiin vähentävän henkilöstön vaihtuvuutta. Eksoskeletonien käytön havaittiin parantavan työntekijöiden työhyvinvointia, vähentävän sairauspoissaoloja sekä parantavan suorituskykyä ja tehokkuutta. Eksoskeletonien käyttö mahdollisti myös työntekijöiden pysymisen operatiivisessa työssä pidempään, mikä vähensi tarvetta urapolkumuutoksille. Aiempi tutkimustieto tuki tutkimuksessa esille nousseita havaintoja ja korosti, että eksoskeletonien käyttöönotto vaatii kulttuurinmuutoksen lisäksi huolellista suunnittelua ja toteutusta. Organisaatioiden tulee panostaa riittävään koulutukseen ja tukitoimiin, jotta eksoskeletonien käyttö voidaan integroida osaksi päivittäistä työtä. Lisäksi organisaatioiden tulee huomioida kulttuuriset ja tekniset haasteet ja pyrkiä ratkaisemaan ne yhteistyössä työntekijöiden kanssa.