Arkeologisten kulttuuriperintökohteiden huomiointi metsänkäytössä : esimerkkitapauksia Pirkanmaalta

Abstract

Arkeologinen kulttuuriperintö tarkoittaa maalla tai vedessä säilyneitä jäännöksiä, rakenteita, kerrostumia ja löytöjä, jotka ovat syntyneet ihmisen toiminnan seurauksena historiallisilla aikakausilla. Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muinaismuistolailla ja niiden huomioimiseksi on erilaisia keinoja. Metsätalouden toimenpiteissä muinaisjäännökset altistuvat riskille vaurioitua, ja siksi museoviranomainen ohjeistaa lausunnoilla muinaisjäännösten huomioimista toimenpiteissä.

Opinnäytetyön yhteistyötahona oli Pirkanmaan maakuntamuseo. Työssä selvitettiin, kuinka museon antamien lausuntojen ohjeita on noudatettu metsätalouden toimenpiteissä Pirkanmaan alueella. Työ on tarpeellinen, koska maakuntamuseolla ei ole tietoa, miten lausuntojen ohjeita on noudatettu tai ovatko kulttuuriperintökohteet mahdollisesti vaurioituneet toimenpiteiden seurauksena.

Tutkimukseen valittiin kymmenen esimerkkilausuntoa vuosilta 2021–2024. Lausuntoihin liittyen haastateltiin eri metsäalan organisaatioiden toimihenkilöitä, jotka olivat vastaanottaneet lausuntoja. Lisäksi lausuntojen kohteille tehtiin maastotarkastukset. Lausuntojen ohjeistuksen noudattamista tarkasteltiin vertailemalla haastatteluiden vastauksia ja maastossa tehtyjä havaintoja.

Haastatteluiden ja maastotarkastusten perusteella havaittiin, että esimerkkilausuntojen kohteilla ohjeistuksia oli noudatettu pääosin onnistuneesti. Osa ohjeista oli kuitenkin jäänyt osittain toteuttamatta tai niitä ei oltu noudatettu lainkaan. Useimmiten ohjeista oli jäänyt toteuttamatta kulttuuriperintökohteiden merkitseminen maastoon. Tutkimuksessa ei ilmennyt metsätalouden toimenpiteistä aiheutuneita muinaisjäännösten vaurioitumisia. Koska esimerkkilausuntojen määrä oli pieni, tutkimuksen tuloksista ei voida tehdä kattavia johtopäätöksiä. Aineiston kokoa kasvattamalla voitaisiin saada luotettavampaa tietoa ohjeistusten noudattamisesta. Tässä tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella tulevaisuudessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota muinaisjäännösten merkitsemiseen maastoon.

Archeological heritage refers to the remains, structures, deposits and finds preserved on land or in water that have been created as a result of human activity during historical periods. In forestry operations, ancient remains are at risk of being damaged. Therefore, the museum authority provides guidance through statements on how to consider these remains in such operations.

The purpose of this thesis was to investigate how the guidelines provided by the Pirkanmaa Provincial Museum had been followed in forestry operations in the Pirkanmaa region. The Provincial Museum did not have information on how the guidelines had been followed or whether cultural heritage sites had been damaged as a consequence of these operations.

The study data were collected through interviews with employees from different forestry organisations who had received ten selected example statements. In addition, field inspections were conducted at the sites of the statements. Adherence to the guidelines was examined by comparing interview responses and field observations.

The results show that the guidelines were mostly followed at the example sites, but some were only partially implemented, and others were not followed at all. In particular, the marking of cultural heritage sites in the landscape had often not been made. No damage to ancient remains caused by forestry operations was found.

Based on these findings, it can be concluded that future efforts should focus on ensuring the proper marking of cultural heritage sites in the landscape. Further research could expand the size of the collected data to provide more reliable information on the adherence to the guidelines.