Autonomisten laivojen kehityksen haasteet sääntelyn näkökulmasta : Konventioiden ja säädösten merkitys
Vuola, Jyrki (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210854
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210854
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin autonomisten laivojen kehitykseen liittyviä säädännöllisiä haasteita. Työn tavoitteena oli selvittää, miten voimassa olevat IMO:n (International Maritime Organization) konventiot ja säädökset hidastavat autonomisten alusten käyttöönottoa sekä millaisia muutoksia niihin tulisi tehdä autonomisten alusten kehityksen edistämiseksi. Opinnäytetyö esitti vastauksen työelämän tarpeelle ymmärtää paremmin sääntelyn aiheuttamia esteitä teknologian hyödyntämisessä meriliikenteessä. Keskeisinä käsitteinä työssä pidettiin autonomisia aluksia, säädäntöä ja merenkulkua.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa analysoitiin asiakirja-aineistoa ja aiempaa tutkimustietoa. Tutkimusaineisto kerättiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimuksista ja muista aiheeseen liittyvistä tutkimusartikkeleista. Aineistoa tarkasteltiin yleisellä tasolla ja keskityttiin sääntelyn kohtiin, jotka muodostivat haasteita autonomisten alusten yleistymiselle. Työ eteni vaiheittain tutkimuksen taustoittamisesta säädännön analysointiin ja lopuksi kehitysehdotusten muodostamiseen. Johtopäätöksissä todettiin, että nykyinen merenkulun säädäntö ei kaikilta osin ole yhteensopiva autonomisen merenkulun vaatimusten kanssa, mikä hidasti uuden teknologian käyttöönottoa.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyi analyysiraportti, jossa esitettiin nykyiset sääntelyesteet ja annettiin kehitysehdotuksia säädännön uudistamiseksi. Työelämä hyötyi opinnäytetyöstä saamalla selkeämmän kuvan sääntelyhaasteista ja kehitystarpeista. Raportti toimii kehitysmateriaalina merenkulun säädännöstä päättäville tahoille. Tarkastelun ulkopuolelle jäivät yksittäisten valtioiden kansalliset sääntelyratkaisut. Tulevaisuudessa analyysin avulla voidaan perehtyä autonomisten alusten aiheuttamaan onnettomuustutkintaan ja vastuujakautumaan liittyen.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa analysoitiin asiakirja-aineistoa ja aiempaa tutkimustietoa. Tutkimusaineisto kerättiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimuksista ja muista aiheeseen liittyvistä tutkimusartikkeleista. Aineistoa tarkasteltiin yleisellä tasolla ja keskityttiin sääntelyn kohtiin, jotka muodostivat haasteita autonomisten alusten yleistymiselle. Työ eteni vaiheittain tutkimuksen taustoittamisesta säädännön analysointiin ja lopuksi kehitysehdotusten muodostamiseen. Johtopäätöksissä todettiin, että nykyinen merenkulun säädäntö ei kaikilta osin ole yhteensopiva autonomisen merenkulun vaatimusten kanssa, mikä hidasti uuden teknologian käyttöönottoa.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyi analyysiraportti, jossa esitettiin nykyiset sääntelyesteet ja annettiin kehitysehdotuksia säädännön uudistamiseksi. Työelämä hyötyi opinnäytetyöstä saamalla selkeämmän kuvan sääntelyhaasteista ja kehitystarpeista. Raportti toimii kehitysmateriaalina merenkulun säädännöstä päättäville tahoille. Tarkastelun ulkopuolelle jäivät yksittäisten valtioiden kansalliset sääntelyratkaisut. Tulevaisuudessa analyysin avulla voidaan perehtyä autonomisten alusten aiheuttamaan onnettomuustutkintaan ja vastuujakautumaan liittyen.