Lähisuhdeväkivallan puheeksiotto asiakastyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla on puheeksiottotilanteista eri ammattilaisten kanssa ja mitkä tekijät vaikuttavat puheeksioton onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Lisäksi työssä tarkasteltiin, mitkä seikat motivoivat tai estävät lähisuhdeväkivallasta kertomista sekä miten puheeksiottoa voitaisiin kehittää asiakkaiden näkökulmasta. Lähisuhdeväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja sen puheeksiotto on keskeinen keino lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden auttamiseksi. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että väkivaltaan puuttuminen edellyttää sekä ammattilaisten osaamista että asiakkaiden turvallisuuden ja luottamuksen varmistamista.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin sosiaalisen median kautta anonyymisti sähköisellä kyselyllä, johon vastasi 14 lähisuhdeväkivaltaa kokenutta henkilöä. Kyselyssä kartoitettiin vastaajien kokemuksia puheeksiottotilanteista, väkivallasta kertomiseen liittyviä haasteita ja motivaattoreita sekä kehitysehdotuksia ammattilaisille. Aineisto analysoitiin teemoittelulla.

Tutkimustulokset osoittivat, että puheeksioton onnistumiseen vaikuttavat erityisesti ammattilaisen kohtaamisen tapa, konkreettiset neuvot ja empaattinen vuorovaikutus. Suurin osa vastaajista koki puheeksioton myönteiseksi ja sai tarvitsemansa avun, mutta osa koki, ettei ammattilainen osannut kohdata heidän kokemuksiaan oikein. Keskeisimmät esteet väkivallasta kertomiselle olivat häpeä, pelko ja väkivallan tekijän uhkailu ja manipulointi. Tulosten perusteella ammattilaisten tulisi kysyä lähisuhdeväkivallasta suoraan, ohjata avun piiriin, kohdata ihminen myötätuntoisesti ja empaattisesti sekä kuunnella ja olla läsnä. Tulokset osoittivat, että puheeksiottotilanteessa tärkeää on varmistaa asiakkaan turvallisuuden tunne.