Maanalaisen kunnallistekniikan sijoittelu tiiviissä kaupunkiympäristössä : sijoittelun tiivistämismahdollisuudet

Abstract

Tiivistyvä kaupunkiympäristö ja monipuolistuva katutila aiheuttavat haasteita tärkeiden toimintojen, kuten kunnallisteknisten verkostojen, sijoittelulle. Näitä kunnallisteknisiä verkostoja ovat esimerkiksi vesihuolto-, energiahuolto- ja tietoliikenneverkostot sekä kaukojäähdytys- ja jätteenkeräysjärjestelmät. Kunnallisteknisille järjestelmille on määritetty sijoitteluperiaatteita sekä mitoituskäytäntöjä, mutta ahtaassa tilassa niiden noudattaminen ei ole aina mahdollista. Tulevaisuuden kehitys lisää painetta verkostojen sijoittelun tiivistämiselle.

Opinnäytetyössä tutustutaan keskeisimpiin kunnallisteknisiin järjestelmiin ja niiden nykyisiin sijoitteluperiaatteisiin sekä selvitetään sijoittelun tiivistämismahdollisuuksia. Kunnallisteknisiin verkostoihin ja nykyisiin sijoitteluperiaatteisiin tutustuttiin alan kirjallisuuden sekä nykyisten mitoitusohjeiden kautta. Sijoittelun tiivistämismahdollisuuksia selvitettiin haastattelututkimuksen avulla. Haastatteluihin osallistui katurakentamisen tilaaja- ja suunnittelupuolen edustajia sekä verkostojen omistajia. Työ toteutettiin Helsingin kaupungin toimeksiannosta.

Haastatteluiden perusteella kunnallistekniikan sijoittelua voidaan tiivistää minimietäisyyksiä pienentämällä, materiaali- ja rakenneratkaisuilla sekä rakentamisen yhteistyön koordinoinnilla. Sijoittelun tiivistämisellä saattaa kuitenkin olla tapauskohtaisesti enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia koko infraverkosto huomioon ottaen. Tiivistäminen aiheuttaa haasteita erityisesti kunnossapidon toteuttamiselle. Näin ollen sijoittelua mitoitusohjeista poikkeavalla tavalla tulee toteuttaa vain tapauskohtaisesti. Verkostojen tiiviimmällä sijoittelulla on tapauskohtaisesti saavutettavissa hyötyjä, kuten tehokkaampaa maankäyttöä, alhaisempia rakentamiskustannuksia sekä katuvihreän lisäämismahdollisuuksia. Kunnallisteknisten verkostojen määrän lisääntyessä tulee tulevaisuudessa edellyttää verkkorakentajilta ratkaisuja sijoittelun tiivistämiselle. Lisäksi yhteistyötä erityisesti katu- ja talorakentajien välillä tulee lisätä.

As urban environments become denser and street spaces more multifunctional, placing key municipal infrastructure systems has become increasingly challenging. These systems include water supply, energy distribution, and telecommunications networks. In the future, expanding systems like district cooling and waste pipe collection will further increase the demand for space. Although there are established guidelines and sizing principles for infrastructure placement, limited space often makes them difficult to follow. Ongoing urban development is adding pressure to find more compact placement solutions.

The aim of the study was to explore the main types of municipal infrastructure, their current placement principles and the possibilities for more compact arrangements. The study was based on literature and existing design guidelines, as well as interviews with professionals involved in street construction and utility ownership. The work was commissioned by the City of Helsinki.

According to the interviews, infrastructure placement can be made more compact by reducing minimum distances, using alternative materials and construction methods, and improving coordination between construction parties. However, compact placement may also lead to challenges, especially in terms of maintenance, and therefore any deviation from current guidelines should be carefully considered case by case. Despite these challenges, tighter placement can offer benefits such as more efficient land use, lower construction costs and opportunities to add greenery to urban spaces. As the number of infrastructure networks increases in the future, utility providers should be required to seek compact solutions. In addition collaboration between street and building construction sectors should be strengthened.