Pellon säilyttäminen kasvipeitteisenä sadonkorjuun jälkeen erikoiskasviviljelyssä
Rämö, Ville-Pekka (2025)
Rämö, Ville-Pekka
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051311389
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051311389
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää pellon kasvipeitteisyyden hyötyjä erikoiskasviviljelyssä. Työn tarkoituksena on selvittää, saadaanko välikasvina viljeltävällä viljalla samansuuntaisia hyötyjä, kuin varsinaisilla maanparannuskasveilla. Työn toimeksiantajana toimii Maa- ja Metsäyhtymä Köyliön Vanhakartano. Kartanolla on pitkä kokemus erikoiskasvien viljelystä.
Ongelma erikoiskasviviljelyssä on yleensä runsaat sateet syksyisin. Pellolla ajetaan raskailla koneilla vieri vierestä, jolloin pellon tiivistyminen on runsasta. Monesti on niin, että muokkauskerros on aivan liejua, mutta kyntösyvyyden alla jankko on paljon kuivempi. Monesti, jos vesi pääsisi jankosta läpi, olisi nosto-olosuhteet huomattavasti paremmat ja vaikutukset maan tiivistymiselle jäisivät huomattavasti vähäisemmiksi. Toisaalta liian voimakas jankon rikkominen vähentää pellon kantokykyä seuraavina vuosina. Tiivistymiä on pelloilla ollut aina ja ratkaisuja niiden poistamiseksi haettu ja tutkittu vuosikymmeniä. Tiivistymiä voidaan poistaa syväjuurisilla kasveilla, mekaanisesti ankkuroimalla tai pitämällä viljelykierrossa nurmikasveja. Monesti kuitenkin intensiivisessä peltoviljelyssä peltomaasta on pulaa ja ne pyritään käyttämään tuotantokasvien viljelyyn eikä kesannointiin. Tällöin pitää etsiä muita ratkaisuja.
Viljelykierrolla on suuri merkitys. Erikoiskasviviljely on monesti peltoa runsaasti kuluttavaa. Pellosta saadaan runsaasti satoa eikä pellolle jäävä kasvijäte korvaa maan kulumista. Niinpä maan multavuus pienenee vuodesta toiseen. Sen vuoksi onkin tärkeää pyrkiä lisäämään maan multavuutta. Tutkimuksia tehtiin syyskuun 2023 ja marraskuun 2024 välisenä aikana kolmella eri viljelylohkolla. Lohkoilla viljeltiin kesäperunaa, varhaiskaalia ja hernettä. Koelohkot sijaitsivat lähellä toisiaan. Tällä pyrittiin vähentämään eri alueiden sademäärien vaihteluita mahdollisimman hyvien tutkimustuloksien saamiseksi. Tutkimuksessa otettiin huomioon, että eri koelohkoilla olisi mahdollisimman samanlainen maalaji.
Tutkimuksia tehtiin silmämääräisesti, lapiotesteillä, kasvimassaa punnitsemalla sekä peltoon jäävien ravinteiden mittauksilla. Ohraa ei yleisellä tasolla käytetä maanparannuskasvina, mutta tutkimuksista
saadut tulokset osoittivat, että pellon viherryttämisen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Tutkiminen oli mielenkiintoista ja vahvistaa ajatusta sille, että asiaa kannattaa tutkia lisää.
Pellon viherryttäminen, maanrakenne, erikoiskasviviljely, pellon tiivistyminen
Ongelma erikoiskasviviljelyssä on yleensä runsaat sateet syksyisin. Pellolla ajetaan raskailla koneilla vieri vierestä, jolloin pellon tiivistyminen on runsasta. Monesti on niin, että muokkauskerros on aivan liejua, mutta kyntösyvyyden alla jankko on paljon kuivempi. Monesti, jos vesi pääsisi jankosta läpi, olisi nosto-olosuhteet huomattavasti paremmat ja vaikutukset maan tiivistymiselle jäisivät huomattavasti vähäisemmiksi. Toisaalta liian voimakas jankon rikkominen vähentää pellon kantokykyä seuraavina vuosina. Tiivistymiä on pelloilla ollut aina ja ratkaisuja niiden poistamiseksi haettu ja tutkittu vuosikymmeniä. Tiivistymiä voidaan poistaa syväjuurisilla kasveilla, mekaanisesti ankkuroimalla tai pitämällä viljelykierrossa nurmikasveja. Monesti kuitenkin intensiivisessä peltoviljelyssä peltomaasta on pulaa ja ne pyritään käyttämään tuotantokasvien viljelyyn eikä kesannointiin. Tällöin pitää etsiä muita ratkaisuja.
Viljelykierrolla on suuri merkitys. Erikoiskasviviljely on monesti peltoa runsaasti kuluttavaa. Pellosta saadaan runsaasti satoa eikä pellolle jäävä kasvijäte korvaa maan kulumista. Niinpä maan multavuus pienenee vuodesta toiseen. Sen vuoksi onkin tärkeää pyrkiä lisäämään maan multavuutta. Tutkimuksia tehtiin syyskuun 2023 ja marraskuun 2024 välisenä aikana kolmella eri viljelylohkolla. Lohkoilla viljeltiin kesäperunaa, varhaiskaalia ja hernettä. Koelohkot sijaitsivat lähellä toisiaan. Tällä pyrittiin vähentämään eri alueiden sademäärien vaihteluita mahdollisimman hyvien tutkimustuloksien saamiseksi. Tutkimuksessa otettiin huomioon, että eri koelohkoilla olisi mahdollisimman samanlainen maalaji.
Tutkimuksia tehtiin silmämääräisesti, lapiotesteillä, kasvimassaa punnitsemalla sekä peltoon jäävien ravinteiden mittauksilla. Ohraa ei yleisellä tasolla käytetä maanparannuskasvina, mutta tutkimuksista
saadut tulokset osoittivat, että pellon viherryttämisen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Tutkiminen oli mielenkiintoista ja vahvistaa ajatusta sille, että asiaa kannattaa tutkia lisää.
Pellon viherryttäminen, maanrakenne, erikoiskasviviljely, pellon tiivistyminen