Assessment of maritime internet technologies in the northern Baltic Sea

Abstract

The objective of this thesis was to assess the availability and performance of modern internet connectivity technologies for ships operating in the northern Baltic Sea. The study aimed to identify and compare existing solutions in terms of speed, latency, coverage, and affordability, with a focus on services intended for everyday use by seafarers rather than critical ship systems.

Qualitative research methods were used, with document analysis as the primary data collection technique. Data was gathered from service providers, shipping companies, industry publications, and relevant organizations. Comparative analysis was employed to evaluate the technical and practical characteristics of each solution against the typical demands of modern internet use. The study shows that LEO satellite systems, particularly Starlink and OneWeb, are emerging as the most promising connectivity options in the region. GEO satellites still hold value for non-interactive applications but are increasingly limited by high latency and cost. Microwave links perform well on fixed coastal routes, while LTE remains a practical fallback near shore. Hybrid systems, combining multiple technologies, are also becoming more relevant for vessels with varied operational requirements.

These findings provide insights for seafarers and maritime businesses to make informed decisions regarding connectivity options and highlight the growing importance of flexible, cost-effective solutions tailored to different vessel types and routes.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida nykyaikaisten internetyhteysteknologioiden saatavuutta ja suorituskykyä Pohjois-Itämerellä liikennöiville aluksille tarjottavina ratkaisuina. Tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan ja vertailemaan olemassa olevia ratkaisuja nopeuden, viiveen, peittoalueen ja kustannustehokkuuden näkökulmista. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti merenkulkijoiden arkipäiväiseen käyttöön tarkoitetut yhteydet, ei kriittiset aluksen järjestelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ja ensisijaisena aineistonkeruumenetelmänä käytettiin dokumenttianalyysiä. Aineistoa kerättiin palveluntarjoajilta, varustamoilta, alan julkaisuista ja asiaankuuluvilta organisaatioilta. Vertailuanalyysin avulla arvioitiin kunkin ratkaisun teknisiä ja käytännön ominaisuuksia suhteessa nykyaikaisen internetin tavanomaisiin käyttötarpeisiin. Tutkimuksen perusteella LEO-satelliittijärjestelmät, erityisesti Starlink ja OneWeb, ovat nousemassa alueen lupaavimmiksi yhteysratkaisuiksi. GEO-satelliitit soveltuvat edelleen ei-interaktiivisiin käyttötarkoituksiin, mutta niiden käyttöä rajoittavat yhä useammin korkea viive ja kustannukset. Mikroaaltolinkit toimivat hyvin kiinteillä rannikkoreiteillä ja LTE säilyy käytännöllisenä vaihtoehtona lähellä rannikkoa. Hybridijärjestelmien, joissa yhdistetään useita teknologioita, merkitys kasvaa aluksilla, joilla on vaihtelevia operatiivisia tarpeita. Tutkimuksen tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa merenkulkijoille ja merenkulun toimijoille yhteysvaihtoehtojen arviointiin ja korostavat joustavien kustannustehokkaiden ratkaisujen kasvavaa merkitystä eri alustyyppien ja reittien tarpeisiin.