Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen ja perheen varhainen tuki : monialaisen yhteistyön merkitys varhaiselle tuelle
Autio, Teresa (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411697
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411697
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaista varhaista tukea on tarjolla alle kouluikäisille neuropsykiatrisia oireita omaaville lapsille ja heidän perheilleen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää monialaisen yhteistyön merkitystä varhaiselle tuelle. Opinnäytetyön aihe on saatu Pohjanmaan ADHD-yhdistykseltä. Aiheen valintaan vaikutti myös oma mielenkiinto neuropsykiatrisiin haasteisiin ja kokemus siitä, että tukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistokeruumenetelmänä käytettiin avoimin kysymyksin tehtyä kyselyä vanhemmille sekä työpajamenetelmää ammattilaisille. Vanhemmille suunnattu kysely julkaistiin sosiaalisessa mediassa ja siihen vastasi 42 vanhempaa. Vastauksia tuli melkein jokaiselta hyvinvointialueelta. Työpajaan osallistui viisi ammattilaista. Kyselyn vastaukset käsiteltiin anonyymisti ja myös työpajan tulokset on käsitelty niin, ettei vastaajia voi tunnistaa. Aineistot on analysoitu teemoitellen aineistolähtöisesti.
Tutkimustuloksien mukaan reilu puolet vanhemmille suunnattuun kyselyyn vastanneista koki, että he eivät ole saaneet varhaista tukea tai olivat saaneet sitä heikosti. Kuitenkin 11 vastanneista koki, että tukea oli ollut riittävästi saatavilla. Yleisimmät varhaisen tuen keinot olivat varhaiskasvatuksessa yleinen, tehostettu tai erityinen tuki, erityisopettajan tuki sekä toimintaterapeutti tai puheterapeutti. Myös perheneuvolan tuki oli monella. Sekä vanhemmille suunnatussa kyselyssä että ammattilaisille suunnatussa työpajassa koettiin tarvetta kehittää niin monialaista yhteistyötä kuin varhaista tukeakin. Työpajassa koettiin, että ammattilaisillakaan ei ole riittävästi tietoa yhteistyötahoista eikä siitä, mitä organisaation eri yksiköissä tehdään. Tähän toivottiin tahoa, joka koordinoisi yhteistyötä eri sektoreiden välillä. Myös vanhemmat kaipasivat selkää hoitopolkua ja ohjausta palveluihin.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistokeruumenetelmänä käytettiin avoimin kysymyksin tehtyä kyselyä vanhemmille sekä työpajamenetelmää ammattilaisille. Vanhemmille suunnattu kysely julkaistiin sosiaalisessa mediassa ja siihen vastasi 42 vanhempaa. Vastauksia tuli melkein jokaiselta hyvinvointialueelta. Työpajaan osallistui viisi ammattilaista. Kyselyn vastaukset käsiteltiin anonyymisti ja myös työpajan tulokset on käsitelty niin, ettei vastaajia voi tunnistaa. Aineistot on analysoitu teemoitellen aineistolähtöisesti.
Tutkimustuloksien mukaan reilu puolet vanhemmille suunnattuun kyselyyn vastanneista koki, että he eivät ole saaneet varhaista tukea tai olivat saaneet sitä heikosti. Kuitenkin 11 vastanneista koki, että tukea oli ollut riittävästi saatavilla. Yleisimmät varhaisen tuen keinot olivat varhaiskasvatuksessa yleinen, tehostettu tai erityinen tuki, erityisopettajan tuki sekä toimintaterapeutti tai puheterapeutti. Myös perheneuvolan tuki oli monella. Sekä vanhemmille suunnatussa kyselyssä että ammattilaisille suunnatussa työpajassa koettiin tarvetta kehittää niin monialaista yhteistyötä kuin varhaista tukeakin. Työpajassa koettiin, että ammattilaisillakaan ei ole riittävästi tietoa yhteistyötahoista eikä siitä, mitä organisaation eri yksiköissä tehdään. Tähän toivottiin tahoa, joka koordinoisi yhteistyötä eri sektoreiden välillä. Myös vanhemmat kaipasivat selkää hoitopolkua ja ohjausta palveluihin.