Lapsen itsesäätelytaitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Lasten käyttäytymisen haasteet ovat tutkitusti lisääntyneet, mikä näkyy myös varhaiskasvatuksessa. Ammattilaiset kokevat toisinaan keinottomuutta tilanteissa, joissa sekä lapsi että kasvattaja itse tarvitsisivat hyviä itsesäätelytaitoja. Kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetun opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa lasten itsesäätelyn kehityksestä ja sen tukemisen keinoista. Tavoitteena oli koota aikaisempien tutkimusten avulla tietoa aiheesta ja hyödyntää sitä varhaiskasvatustyössä. Lopputuloksena syntyi kuvaileva kirjallisuuskatsaus, josta löytyy valittujen tutkimusten perusteella tuotettua tietoa lapsen itsesäätelyn tukemisen keinoista varhaiskasvatusympäristössä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin lapsen kehittyviä itsesäätelytaitoja, tunnetaitoja, tunteiden säätelyä ja minäpystyvyyden kokemuksen merkitystä itsesäätelytaitojen harjoittelussa. Työssä pohdittiin myös lisääntyvän digitaalisuuden vaikutusta lapsen itsesäätelytaitoihin, sillä liiallisesti käytettynä digitaalinen media voi haitata lapsen itsesäätelyn kehitystä. Lisäksi opinnäytetyössä nostettiin esiin lasten lisääntyneet neuropsykiatriset oireet, jotka myös osaltaan vaikuttavat itsesäätelytaitojen harjoitteluun ja kehitykseen. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen etsittiin suomenkielisiä tutkimuksia vuosilta 2020–2025. Aineistohakuja tehtiin eri tietokannoista, joita olivat Finna.fi, Journal.fi, Google Scholar ja eri yliopistojen tietokannat. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhteensä seitsemän tutkimusta ja artikkelia. Tutkimukset analysoitiin induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttämällä. Tutkimustulosten keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että erilaiset tunnesäätelykeinot, vuorovaikutussuhteet sekä aikuisiin, että vertaisiin ja oppimisympäristön huomioiminen ovat tutkimuksen mukaan merkittävimpiä keinoja lasten itsesäätelytaitojen tukemisessa. Aikuisten hyvät tunnetaidot, onnistunut tiimityö, lempeä vuorovaikuttaminen ja kiireetön kohtaaminen luovat myönteistä ja turvallista ilmapiiriä varhaiskasvatuksessa. Erityisesti aikuisten omien tunnesäätelytaitojen merkitys nousi tärkeimpänä lasten itsesäätelyn tukemisen keinona esille useammassa tutkimuksessa. Aikuisen tuki leikissä, mallintaminen ja kanssasäätely nähtiin myös yhtenä tärkeimmistä keinoista harjoitella tunne- ja vuorovaikutustaitoja arjen tilanteissa. Lisäksi oppimisympäristön muokkaaminen nähtiin tehokkaana keinona tukea lapsen itsesäätelytaitoja. Pienryhmien muodostamisen ja tilojen jakamisen lisäksi ympäristöstä voidaan luoda miellyttävämpi ja vähemmän kuormittava vähentämällä ylimääräisiä kuulo- ja näköärsykkeitä ja kiinnittämällä huomiota ilman laatuun. Keskittymisen tukena voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten tuntoaistia stimuloivia leluja tai ajan hahmottamista helpottavaa sovellusta. Lisäksi kuvatuki on tärkeä apuväline asioiden muistamiseen, hahmottamiseen ja ennakointiin. Lapsen itsesäätelyn kehitys aiheena on tärkeä ja kiinnostava, ja tutkimusta voisi lähteä laajentamaan moneen eri suuntaan. Jatkotutkimusehdotus voisi kohdistua siihen, miten lisääntyvä digitaalisen median käyttö vaikuttaa pienten lasten itsesäätelyyn ja aivojen kehitykseen. On todennäköistä, että digitaalisuuden lisääntyminen lisää tämän aiheen tutkimustarvetta lähivuosina. Avainsanat Itsesäätelytaidot, tunnetaidot, tukikeinot, varhaiskasvatus Sivut 30 sivua ja liitteitä 3 sivua