Ahdistuneen nuoren ohjaaminen sijaishuollossa: kuvaileva kirjallisuuskatsaus nuorten ahdistuneisuuden syistä sekä nuoren mielenterveyden tukemisesta

Abstract

Ahdistus on lisääntynyt nuorten keskuudessa vuosikymmenen aikana. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä yhteen tietoa sijoitettujen nuorten kokemasta ahdistuneisuudesta, sen varhaisesta tunnistamisesta ja ennaltaehkäisystä sijaishuollon palveluissa sekä löytää toimivaksi todettuja interventioita, joilla vähentää nuoren kokemaa ahdistuneisuutta sijoituksen aikana. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja analysoinnissa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysia. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin suomalaista sijaishuoltojärjestelmää, mitä vaatimuksia viimeisen vuosikymmenen haasteet ovat luoneet sijaishuoltojärjestelmälle, nuoruutta elämänvaiheena mielenterveydellisestä näkökulmasta tarkasteltuna sekä lasten ja nuorten yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset muodostettiin teoreettisen viitekehyksen ja nuorten ahdistuneisuuteen liittyvien ilmiöiden mukaan. Myös aineistoanalyysi muovasi tutkimuskysymyksiä, jotta aihetta saatiin rajattua paremmin. Opinnäytetyö etsii keinoja, joilla voidaan tunnistaa nuoren ahdistuneisuutta sijoituksen aikana sekä toimintamalleja, joilla olemassa olevia nuoren ahdistusoireita voidaan vähentää ja nuoren mielenterveyden hoitoa tukea sijaishuollossa sijoituksen aikana. Viitekehyksessä tarkasteltiin kiintymyssuhteen merkitystä nuoren emotionaaliseen kehitykseen. Opinnäytetyöhön valikoitui seitsemän kansainvälistä vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia, joiden sisältö analysointiin jakamalla teemoihin. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön määrittelyssä hyödynnettiin kansainvälistä ICD-10-tautiluokitusta. Kirjallisuuskatsauksen aineistossa näkyy turvattoman kiintymyssuhdemallin lisäävä vaikutus nuoren kokemaan ahdistuneisuuteen. Nuoren korkealla resilienssillä on nuoren mielenterveysongelmia ehkäisevä vaikutus. Sijaishuoltopaikan vaihtuvuus lisäsi sijoitettujen nuorten kokemaa ahdistuneisuutta. Mahdollisen intervention tarjoaminen nuorelle ja häntä kasvattavalle aikuiselle samanaikaisesti vaikutti parantavan nuoren koettua elämänlaatua ja henkistä hyvinvointia.

Anxiety has increased among adolescents over the past decade. The purpose of the thesis was to collect information about the anxiety experienced by adolescents in foster care, the early identification and prevention of anxiety in out of care environments and to find interventions that have been proven to be effective in reducing the anxiety experienced by adolescents during their placement. The study was conducted as a descriptive literature review and qualitative content analysis was used in the analysis. In the theoretical framework, the thesis’s topic was addressed through Finnish foster care system, about what demands the challenges last decade has shown has placed on foster care system, adolescence as a stage of life from a mental health perspective and the generalized anxiety disorder (GAD) of children and adolescents. The research questions of the thesis were formed in accordance with the theoretical framework and phenomenon related to anxiety in adolescents. Data analysis also shaped the research questions to better define the topic. The thesis seeks ways to identify adolescent’s anxiety during placement and operating models that can reduce existing anxiety symptoms in adolescents and support the mental health care of adolescents in foster care during their placement. The framework examined the importance of attachment relationships for adolescent's emotional development. Seven international peer-reviewed scientific research articles were selected for the thesis and the content of them was analyzed by dividing them into themes. The international ICD-10 classification of diseases was used to GAD. The literature review data shows that the insecure attachment model has an increasing effect on the anxiety experienced by adolescents. The high resilience has a preventive effect on adolescent’s mental health problems. The frequent moves between different foster care places increased the anxiety experienced by the adolescents in out-of-home care. Providing a possible concurrent intervention for adolescents and the adult raising them seemed to improve adolescent’s perceived quality of life (QOL) and mental well-being.