HAAVOJA JA SITEITÄ Miten sommitella kirja tunteita herättävistä mielenterveyttä koskevista taideteoksista mahdollisimman informatiivisella ja neutraalilla tavalla?

Abstract

Kyseisessä opinnäytetyössä tutkitaan miten sommitella kirja tunteita herättävistä mielenterveyttä koskevista taideteoksista mahdollisimman informatiivisella ja neutraalilla tavalla? Alakysymyksiä ovat: Millaisia visuaalisia keinoja kärsivä käyttää kuvastamaan kipuaan? Missä menee mielenterveysongelmia vähättelevän kuvauksen, objektiivisen kuvauksen ja glorifioivan kuvauksen rajat? Ja onko taiteen vaikutuksia yksilöissä ja yhteiskunnassa mahdollista tutkia objektiivisesti? Tämän lisäksi henkisen pahoinvoinnin yhteyttä taiteeseen käsitellään myös laajemmin mielenterveysongelmia käsittelevän kirjan suunnittelun yhteydessä. Tutkimusmenetelminä on käytetty käsitekarttaa, moodboardia ja kuva-analyysiä. Käsite-kartalla tarkastellaan keskeisiä termejä ja niiden vuorovaikutuksia. Moodboardin avulla saa luotua selkeämmän kuvan aiheen teemoista, esimerkiksi miltä mielenterveysongelmat voivat näyttää verkossa. Kuva-analyysi on hyödyllinen tutkimusmenetelmä, jonka avulla ymmärtää mitä taideteos viestii katsojalle. Taidetta on mahdollista tutkia hyvinkin objektiivisesti. Vaikka taiteen aiheuttamat tuntemukset ovatkin suurimmaksi osaksi subjektiivisia, taiteen tuottamat positiiviset vaikutukset yksilöissä ja yhteiskunnassa on helpommin havaittavissa. Ne ovat mitattavia totuuksia. Kun haluaa kannustaa lukijoita tekemään taidetta, ja ilmaisemaan omia mielenterveysongelmiaan terveellisten keinojen avulla, kyseessä ei ole enää neutraali, vaan vaikuttamaan pyrkivä teos. Informatiivisen sisällön ei tarvitse aina olla neutraalia. Kun ei voi hyvin, taiteen teemoiksi tulee helposti uskontoon liittyvät aiheet kuten kuolema, enkelit ja demonit. Myös itsetuhoisuus ja väkivalta, kuten terät ja veri tulee usein esille taiteesta. On äärimmäisen vaikeaa sanoa missä menee mielenterveysongelmia vähättelevän kuvauksen, objektiivisen kuvauksen ja glorifioivan kuvauksen rajat. Kanneksi on valittu erittäin synkkä työ, jotta oikea kohderyhmä, eli mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset olisivat kiinnostuneet kirjasta. Vakavista aiheista johtuen kirja on jaettu viiteen osaan, joista jokainen niistä kuvaa yhtä viidestä surun käsittelyn vaiheesta. Tällä tavalla lukija pystyy käsittelemään taideteoksia helpommin, ja samalla käsittelemään omia ongelmiaan niiden kautta. Vaikka kirja tuntuu suunnitteluvaiheessa onnistuneelta, vain ajan myötä näkee, miten hyvin kirja on oikeasti onnistunut tehtävässään tuoda toivoa ja tukea.