Terapeutisk träning som intervention för ischiassymtom : en systematisk litteraturstudie
Leinonen, Leo (2025)
Leinonen, Leo
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051512129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051512129
Tiivistelmä
Ländryggssmärta är ett symtom som globalt orsakar mest funktionsnedsättning. En del patienter med ländryggssmärta upplever även utstrålande smärta i benet, vilket kallas allmänt för ischias. Denna patientgrupp har mera funktionsnedsättning och återhämtar sig långsammare. Ischias är dock utmanande att diagnostisera och har använts inkonsekvent inom forskningen. Ischias används ibland för att beskriva både radikulär och refererad smärta, som orsakas av skilda mekanismer. I detta arbetet används termen ischiassymtom för att endast inkludera patienter vars smärta är nervrelaterad d.v.s. radikulär smärta. Ischiassymtom orsakas vanligen av diskbråck som mekaniskt trycker på nervroten. Även inflammation har en central roll i ischiassymtom. Majoriteten av patienterna med ischiassymtom får konservativ behandling, som ofta innehåller terapeutisk träning. Lärdomsprovet är en del av projektet ”Evidensbaserad fysioterapi” vid Yrkeshögskolan Arcada och är avsett att användas som material i utbildningen av framtida fysioterapeutstudenter. Syftet med lärdomsprovet är att undersöka vilka effekter olika typer av terapeutisk träning har hos patientgruppen. I lärdomsprovet används systematisk litteraturstudie som metod och forskningsfrågan är: Vilka effekter har olika typer av terapeutisk träning på smärta, funktion och funktionsnedsättning hos patienter med ischiassymtom? Litteratursökningen utfördes i databaserna PubMed och PEDro och slutliga antalet artiklar som inkluderades i litteraturstudien var 10. Kvalitetsgranskningen gjordes med PEDro-skalan. Resultaten visar att en del av studierna har en signifikant skillnad i utfallsmåtten för smärta, funktion eller funktionsnedsättning jämfört med kontrollgruppen. Två studier kunde inte visa en signifikant skillnad. Studiernas heterogenitet försvårar jämförelser mellan dem. I framtida forskning krävs mer konsekvent definition för ischiassymtom, enhetliga interventioner och längre uppföljningstider samt likadana utfallsmått. Detta är nödvändigt för att kunna jämföra studier sinsemellan och hitta specifika former av terapeutisk träning som är effektivt i behandlingen av ischiassymtom. Alaselkäkipu on maailmanlaajuisesti yleisin toimintakyvyn alenemaa aiheuttava oire. Alaselkäkivun kanssa saattaa esiintyä säteilevää jalkakipua, jota kutsutaan iskiakseksi. Potilaan iskiasoireilu hidastaa toipumista ja alentaa toimintakykyä. Iskiaksen diagnosointi on kuitenkin haastavaa ja iskias-termiä käytetään epäjohdonmukaisesti tutkimuskentällä. Iskiasta saatetaan käyttää kuvaamaan sekä radikulaarikipua että heijastekipua, jotka todellisuudessa ovat eri mekanismin aiheuttamia oireita. Termiä “iskiasoire” käytetään kuvaamaan ainoastaan hermokipua eli radikulaarista kipua. Tyypillisesti hermojuurta painava välilevyn pullistuma aiheuttaa iskiasoireet, joita tulehdusreaktio voi entisestään pahentaa. Suurin osa potilaista saa konservatiivista hoitoa, johon usein sisältyy terapeuttista harjoittelua. Tämä opinnäytetyö on osa ammattikorkeakoulu Arcadan “Näyttöön perustuva fysioterapia” projektia, ja on tarkoitettu materiaaliksi tulevien fysioterapiaopiskelijoiden käyttöön. Opinnäytetyön tarkoitus on tutkia erilaisia terapeuttisia harjoituksia ja tarkastella niiden vaikutuksia iskiasoireisiin. Metodina käytetään systemaattista kirjallisuuskatsausta, jonka avulla vastataan tutkimuskysymykseen: Mitkä ovat erilaisten terapeuttisten harjoitteiden vaikutus kipuun, toimintakykyyn ja toimintarajoitteisiin potilailla, joilla on iskiasoire? Kirjallisuuskatsauksessa käytetään PubMed ja PEDro tietokantoja, ja kymmenen RCT tutkimusta sisällytetään katsaukseen. Tutkimusten laatu arvioidaan PEDro-asteikolla. Tuloksissa osa tutkimuksista osoittavat merkittävää eroa tutkittavan interventioryhmän ja kontrolliryhmän välillä kivussa ja toimintakyvyssä. Kaksi tutkimuksista ei osoita merkittävää eroa. Tutkimusten heterogeenisuus vaikeuttaa niiden vertailua. Tulevaisuudessa tutkimuksissa tarvitaan yhtenäisempiä määritelmiä iskiasoireelle, yhdenmukaisia interventioita ja seuranta-aikoja sekä samoja hoitotuloksen mittareita. Tämä on välttämätöntä, jotta tutkimuksia voidaan verrata keskenään ja voidaan löytää spesifejä terapeuttisen harjoittelun muotoja, jotka ovat tehokkaita iskiasoireiden hoidossa.