Auton maalipinnan kunnostuksen ja suojauksen vaikutus sen ominaisuuksiin
Virta, Tuomas (2025)
Virta, Tuomas
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051512284
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051512284
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia kuluneen maalipinnan kunnostuksen ja suojauksen vaikutuksia sen ominaisuuksiin. Tutkimuksen taustalla on tarve ymmärtää, miten maalipinnan kunnostus vaikuttaa pinnan ominaisuuksiin. Työssä hyödynnetään sekä teoreettista tarkastelua, että kokeellista tutkimusta, jonka avulla arvioidaan eri käsittelyjen vaikutuksia maalipinnan ominaisuuksiin.
Työssä tarkastellaan maalipinnan kiiltoa, paksuutta ja pinnankarheutta lähtötilanteessa, ja sitten kiillotuksen ja vahauksen jälkeen. Mittauksissa hyödynnetään kiiltomittaria, pinnankarheuden profilometriä ja maalikalvon paksuusmittaria, joilla saadaan arvoja maalipinnan muutoksista. Tutkimuksen kohteena oli kolme eri-ikäistä autoa, joiden maalipinnat olivat vaihtelevassa kunnossa. Kunnostus suoritettiin koneellisella kiillotuksella ja vahauksella, ja tuloksia arvioidaan mittaustulosten sekä visuaalisten havaintojen perusteella.
Tulokset osoittivat, että kiillotus paransi merkittävästi maalipinnan kiiltoa ja vähensi pinnankarheutta, mutta samalla lakkapinta oheni, mikä vaikuttaa sen kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Vahaus vähensi pinnankarheutta entisestään, mutta kiillon osalta se ei lisännyt kiillotuksen jälkeistä arvoa. Tuloksista voitiin todeta, että maalipinnan kunnostuksella ja suojauksella kuluneen pinnan ominaisuudet oli mahdollista saada vastaamaan alkuperäistä.
Työssä tarkastellaan maalipinnan kiiltoa, paksuutta ja pinnankarheutta lähtötilanteessa, ja sitten kiillotuksen ja vahauksen jälkeen. Mittauksissa hyödynnetään kiiltomittaria, pinnankarheuden profilometriä ja maalikalvon paksuusmittaria, joilla saadaan arvoja maalipinnan muutoksista. Tutkimuksen kohteena oli kolme eri-ikäistä autoa, joiden maalipinnat olivat vaihtelevassa kunnossa. Kunnostus suoritettiin koneellisella kiillotuksella ja vahauksella, ja tuloksia arvioidaan mittaustulosten sekä visuaalisten havaintojen perusteella.
Tulokset osoittivat, että kiillotus paransi merkittävästi maalipinnan kiiltoa ja vähensi pinnankarheutta, mutta samalla lakkapinta oheni, mikä vaikuttaa sen kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Vahaus vähensi pinnankarheutta entisestään, mutta kiillon osalta se ei lisännyt kiillotuksen jälkeistä arvoa. Tuloksista voitiin todeta, että maalipinnan kunnostuksella ja suojauksella kuluneen pinnan ominaisuudet oli mahdollista saada vastaamaan alkuperäistä.
