Att leva med en obotlig sjukdom: en netnografisk studie av upplevelser hos personer med amyotrofisk lateralskleros
Ahlvik, Amanda (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051612333
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051612333
Tiivistelmä
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on parantumaton sairaus, joka on raskas diagnoosi saada. ALS on neurologinen sairaus, joka vaikuttaa kehon hermoihin. Sairaus johtaa lihasheikkouteen ja lihaskontrollin menetykseen. Elinikää voidaan pidentää hoidoilla, mutta sairaus ei parane. ALS:stä kärsivät voivat kokea ahdistusta elämän ja kuoleman suhteen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada ymmärrys siitä, kuinka ALS-potilaat kokevat arjensa sekä diagnoosin jälkeen että sairauden edetessä. Tutkimuksen tavoitteena oli myös lisätä tietämystä sairaudesta ja sen vaikutuksista yksilöön. Tutkimus toteutettiin netnografisesti. Kaksi blogia ja kaksi podcastia käytettiin tuloksen saamiseksi. Materiaali analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Erikssonin (1994) teoriaa ihmisen kärsimyksestä.
Tuloksista käy ilmi, että ALS:ää sairastavat ihmiset kokevat arjessaan monenlaisia haasteita. Osallistujat kokevat ahdistusta, huolta, yksinäisyyttä, surua ja pelkoa. Eksistentiaaliset kysymykset, kuten ”Miksi juuri minä?”, ovat yleisiä osallistujien keskuudessa. Tuloksista ilmenee myös fyysisiä rajoitteita, jotka estävät heitä elämästä kuten ennen, sekä lisääntynyt avun tarve muilta ihmisiltä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada ymmärrys siitä, kuinka ALS-potilaat kokevat arjensa sekä diagnoosin jälkeen että sairauden edetessä. Tutkimuksen tavoitteena oli myös lisätä tietämystä sairaudesta ja sen vaikutuksista yksilöön. Tutkimus toteutettiin netnografisesti. Kaksi blogia ja kaksi podcastia käytettiin tuloksen saamiseksi. Materiaali analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Erikssonin (1994) teoriaa ihmisen kärsimyksestä.
Tuloksista käy ilmi, että ALS:ää sairastavat ihmiset kokevat arjessaan monenlaisia haasteita. Osallistujat kokevat ahdistusta, huolta, yksinäisyyttä, surua ja pelkoa. Eksistentiaaliset kysymykset, kuten ”Miksi juuri minä?”, ovat yleisiä osallistujien keskuudessa. Tuloksista ilmenee myös fyysisiä rajoitteita, jotka estävät heitä elämästä kuten ennen, sekä lisääntynyt avun tarve muilta ihmisiltä.
