Potilaan hoitotahto ja itsemääräämisoikeus hoitotyön päätöksenteossa

Abstract

​​Hoitotahto on juridisesti ja eettisesti merkittävä asiakirja, jonka avulla yksilö voi ilmaista tahtonsa tulevaa hoitoa koskevissa tilanteissa, joissa hän ei itse kykene päätöksentekoon. Hoitotahto liittyy läheisesti potilaan itsemääräämisoikeuteen ja ennakoivaan hoitosuunnitteluun. Sen tavoitteena on varmistaa, että potilaan arvot, toiveet ja elämänkatsomus ohjaavat hoitoratkaisuja myös silloin, kun potilas ei kykene itse osallistumaan päätöksentekoon. Sairaanhoitajan näkökulmasta hoitotahdon tunteminen ja siihen liittyvä ohjaus ovat osa asiakaslähtöistä ja eettisesti kestävää hoitotyötä.

Opinnäytetyö tarkastelee hoitotahdon merkitystä potilaan hoitopäätöksissä sekä sitä, miten hoitotahto tukee potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumista. Tavoitteena oli syventää ymmärrystä siitä, millä tavoin hoitotahto voi vaikuttaa päätöksenteon laatuun, hoidon asiakaslähtöisyyteen ja kuinka potilaan toiveet voidaan huomioida tilanteissa, joissa hän ei enää kykene osallistumaan päätöksentekoon.

Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto kerättiin systemaattisesti useista kansainvälisistä ja kotimaisista tietokannoista. Aineiston valinnassa sovellettiin implisiittistä lähestymistapaa, joka mahdollisti joustavan ja aiheenmukaisen tutkimusmateriaalin tarkastelun. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimuksista, jotka käsittelivät hoitotahtoa asiakaslähtöisyyden ja itsemääräämisoikeuden näkökulmista. Sisällönanalyysin avulla aineisto teemoitettiin ja tutkimustulokset jäsennettiin tutkimuskysymysten mukaisesti.

Tulosten mukaan hoitotahto vahvisti potilaan osallisuutta hoitoon, lisäsi hoidon ennakoitavuutta ja tuki eettisesti kestävää päätöksentekoa erityisesti elämän loppuvaiheen tilanteissa. Hoitotahto koettiin tärkeäksi myös hoitohenkilökunnan työn tukena, kun päätöksiä jouduttiin tekemään potilaan puolesta. Haasteita aiheuttivat kuitenkin hoitotahdon heikko näkyvyys potilastietojärjestelmissä, hoitohenkilökunnan vaihteleva osaaminen ja hoitotahtojen epäselvyys tai päivittämättömyys.

Johtopäätöksissä korostui, että hoitotahto on tärkeä väline potilaan itsemääräämisoikeuden turvaamisessa ja asiakaslähtöisen hoidon toteuttamisessa. Sen vaikuttava käyttö edellyttää selkeitä dokumentointikäytäntöjä, hoitohenkilökunnan koulutusta sekä hoitokulttuuria, joka tukee potilaan arvojen huomioimista hoidon kaikissa vaiheissa.​

An advance directive is a legally and ethically significant document that allows individuals to express their wishes regarding future medical care in situations where they are no longer capable of making decisions themselves. It is closely linked to patient autonomy and advance care planning. The goal of an advance directive is to ensure that the patient´s values, preferences and worldview guide treatment decisions even in the absence of active participation. From the nursing perspective, knowledge of advance directives and the ability to provide related guidance are essential elements of patient-centered and ethically sustainable care.

This thesis examines the significance of advance directives in patient care decisions and how they support the realization of patient autonomy. The aim was to deepen understanding of how an advance directive can affect the quality of decision-making, patient-centeredness of care, and how the patient´s wishes can be considered in situations where they can no longer participate in decision-making.

The thesis was conducted as a narrative literature review, and the material was systematically collected from several international and domestic databases. An implicant approach was used in the selection of material, allowing flexible and topic-relevant examination of the research material. The data consisted of peer-reviewed studies that addressed advance directives from the perspectives of patient-centeredness and patient autonomy. The material was thematically analyzed, and the findings were structured according to the research questions.

According to the results, an advance directive enhanced patient participation in care, increased the predictability of care, and supported ethically sustainable decision-making, especially in end-of-life situations. Advance directives were also seen as important tools for healthcare professionals when decisions had to be made on behalf of the patient. However, challenges included the limited visibility of advance directives in patient information systems, varying levels of staff competence, and the ambiguity or outdated nature of the documents.

In conclusion, the advance directive was emphasized as an important tool for securing patient autonomy and implementing patient-centered care. Its effective use requires clear documents practices, training for healthcare personnel, and a care culture that supports the consideration of patient values at all stages of care.