Ikäjohtaminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa eletään tällä hetkellä murrosaikaa, joka vaikuttaa myös alan johtamiskulttuuriin. Varhaiskasvatuksen johtajilta vaaditaan aiempaa enemmän ja monipuolisempaa osaamista niin henkilöstö- kuin muutosjohtamisen suhteen. Samaan aikaan, kun muutosjohtamisen määrä kasvaa, kasvaa myös henkilöstön määrä varhaiskasvatusyksiköiden laajentuessa. Yhdellä esihenkilöllä voi olla vastuullaan useampi varhaiskasvatusyksikkö ja näin ollen useita työntekijöitä johdettavanaan.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaista osaamista varhaiskasvatuksen johtajilla on ikäjohtamiseen liittyen. Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistonvalintamenetelmänä on käytetty implisiittistä aineistonvalintamenetelmää eli aineiston valinta perustellaan ja sisällytetään aineiston käsittelyyn ja kuvaukseen. Opinnäytetyön jatkotutkimus- ja kehitysideoissa tarkastellaan ikäjohtamista myös alan veto- ja pitovoiman sekä työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Opinnäytetyön tulokset avataan opinnäytetyössä viiden eri artikkelin kautta. Havisalmen ja Reunamon (2023) artikkelissa pureudutaan tarkemmin siihen, mistä varhaiskasvatuksen kaaoksessa on kyse. Fastin ym. (2023) teoksessa ’Ikädiversiteetillä menestykseen’ tarkastellaan ikäjohtamisen ja ikädiversiteetin mahdollisuuksia, uhkia ja tulevaisuuden näkökulmia. Fonsenin ym. (2022) teoksessa tutkitaan pedagogisen johtajuuden yhteyttä lasten hyvinvointiin suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Halttusen ja Waniganayaken (2021) tutkimus nostaa esiin varhaiskasvatuksen apulaisjohtajan roolia johtamiskulttuurissa ja Laakson ym. (2020) artikkelissa pohditaan ihmisten ja asioiden johtamista.

Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että esihenkilöt pitävät tärkeänä henkilöstöjohtamista ja siihen liittyviä arvoja mutta käytännön arjessa muut esihenkilön vastuulla olevat johtamiskokonaisuudet ajavat valitettavan usein henkilöstöjohtamisen edelle. Artikkeleiden perusteella ikäjohtamisen voidaan nähdä liittyvän vahvasti myös henkilöstöjohtamiseen, työhyvinvointiin ja henkilöstön työssä jaksamiseen. Artikkeleiden tutkimustuloksissa oli myös eroavaisuuksia mikä heijastuu hyvin tämän päivän varhaiskasvatukseen, jossa yhtenä keskeisenä haasteena on varhaiskasvatuksen laatu.

Mikäli esihenkilö ei priorisoi aikaansa ja osaamistaan henkilöstöön, saattaa henkilöstön vaihtuvuus muodostua suureksi. Tämä puolestaan vaikuttaa merkittävästi työn tehokkuuteen ja työhyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen kiire näkyy valitettavan usein myös perehdytyksen olemattomuudessa tai se on muutoin liian vähäistä. Kuitenkin eriarvoinen perehdytys altistaa varhaiskasvatusta aina vain enemmän eriarvoiseen asemaan ja puuttuva perehdytys luo epävarmuutta ja epätietoisuutta myös työntekijöissä. Nämä kaikki vaikuttavat välittömästi varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaan, työhyvinvointiin sekä valtakunnalliseen laatuun.

Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää henkilöstön täydennyskoulutuksia suunniteltaessa sekä esihenkilökoulutuksen kehittämisessä.