”E va ju no en lättnad tå an dog, int ha ja ju sörjd han na ja int” - En kvalitativ intervjustudie om vuxna barns erfarenheter av missbruk i familjen

Abstract

Syftet med denna studie var att undersöka hur personer som växt upp i familjer där en eller båda föräldrarna levt i missbruk har påverkats av sin uppväxt. Studien syftar även till att kartlägga vilka stödinsatser som funnits tillgängliga för dessa individer och hur dessa kan ha påverkat deras livssituation. För att belysa dessa frågor används en kvalitativ ansats där intervjuer med personer som identifierar sig som maskrosbarn genomförs. Fokus ligger på att förstå deras upplevelser, samt vilka resurser och stöd som har varit viktiga för dem. Studien förväntas bidra till en ökad förståelse för hur missbruk inom familjen påverkar barns utveckling och vilka insatser som kan främja deras välmående och återhämtningsförmåga.

Frågeställningarna i studien lyder, Hur är det att växa upp i en familj där ena eller båda föräldrarna haft ett missbruk? Vilket stöd har personer som växt upp i en familj med missbruk fått?

I denna studie tillämpades en kvalitativ ansats, där fokus låg på att utforska respondenternas egna perspektiv och erfarenheter av att växa upp i en familj med en missbrukande förälder. Datainsamlingen genomfördes med hjälp av semistrukturerade intervjuer, vilket gav möjlighet att få djupare insikt i deras upplevelser. Det insamlade materialet analyserades genom en kvalitativ innehållsanalys.

Resultaten visar att en uppväxt med en förälder med alkoholmissbruk haft djupgående konsekvenser för de intervjuade, både under barndomen och i vuxenlivet. Vanliga teman var psykisk ohälsa, ångest, skam, svårigheter i relationer och medberoende. Flera upplevde en brist på stöd från vuxenvärlden, vilket bidrog till låg känsla av sammanhang (KASAM) under uppväxten. Trots detta beskrev vissa deltagare att de i vuxen ålder hittat mening genom att hjälpa andra eller utvecklat empati som en form av resiliens. Studien understryker vikten av tidiga och anpassade insatser för barn i missbruksmiljöer.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten henkilöt, jotka ovat kasvaneet perheissä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat olleet päihteidenkäyttäjiä, ovat kokeneet lapsuutensa ja miten se on heihin vaikuttanut. Tutkimuksen tavoitteena on myös kartoittaa, millaisia tukitoimia näille henkilöille on ollut saatavilla ja miten ne ovat voineet vaikuttaa heidän elämäntilanteeseensa. Näitä kysymyksiä tarkastellaan laadullisen tutkimusotteen avulla, jossa haastatellaan henkilöitä, jotka samaistuvat "voikukkalapsiin" (maskrosbarn). Tutkimuksessa keskitytään ymmärtämään heidän kokemuksiaan sekä tunnistamaan ne resurssit ja tuet, jotka ovat olleet heille merkityksellisiä. Tutkimuksen odotetaan lisäävän ymmärrystä siitä, miten perheen päihteidenkäyttö vaikuttaa lasten kehitykseen ja millaiset toimet voivat edistää heidän hyvinvointiaan ja selviytymiskykyään.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Millaista on kasvaa perheessä, jossa toinen tai molemmat vanhemmat ovat olleet päihteidenkäyttäjiä? Millaista tukea ovat saaneet henkilöt, jotka ovat kasvaneet perheessä, jossa on ollut päihteidenkäyttöä?

Tässä tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa, jossa keskiössä oli vastaajien omien näkökulmien ja kokemusten tutkiminen kasvaessa perheessä, jossa vanhempi on riippuvainen. Aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, mikä mahdollisti syvällisemmän ymmärryksen heidän kokemuksistaan. Kerätty aineisto analysoitiin kvalitatiivisella sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittavat, että kasvu alkoholiongelmaisen vanhemman kanssa on vaikuttanut syvästi haastateltaviin sekä lapsuudessa että aikuisuudessa. Yleisiä teemoja olivat mielenterveysongelmat, ahdistus, häpeä, vaikeudet ihmissuhteissa ja läheisriippuvuus. Moni kertoi kokeneensa aikuisten tuen puutetta, mikä heikensi koherenssin tunnetta (KASAM) lapsuudessa. Tästä huolimatta jotkut osallistujat kertoivat löytäneensä aikuisuudessa merkitystä auttamalla muita tai kehittämällä empatiakykyään selviytymiskeinona. Tutkimus korostaa varhaisten ja yksilöllisesti kohdennettujen tukitoimien tärkeyttä päihteiden vaikutuspiirissä elävien lasten auttamiseksi.

The purpose of this study was to explore how individuals who grew up in families where one or both parents struggled with substance abuse have been affected by their upbringing. The study also aims to identify the support measures available to these individuals and how these may have influenced their life situations. To address these questions, a qualitative approach is employed, involving interviews with individuals who identify as "resilient children" (maskrosbarn). The focus is on understanding their experiences and identifying the resources and support that have been important to them. The study is expected to contribute to a deeper understanding of how parental substance abuse affects children's development and what interventions can promote their well-being and resilience.

The research questions posed in this study are, what is it like to grow up in a family where one or both parents struggle with substance abuse?, what support have individuals who grew up in families with substance abuse received?

This study adopts a qualitative approach, emphasizing the exploration of participants’ own perspectives and experiences of growing up in a family with a parent struggling with substance abuse. Data collection was conducted through semi-structured interviews, providing in-depth insights into their experiences. The collected material was analyzed using qualitative content analysis.

The results show that growing up with a parent with alcohol abuse has had profound consequences for the interviewees, both during childhood and in adulthood. Common themes included mental health issues, anxiety, shame, difficulties in relationships, and codependency. Many experienced a lack of support from adults, which contributed to a low sense of coherence (KASAM) during their upbringing. Despite this, some participants described finding meaning in adulthood by helping others or developing empathy as a form of resilience. The study highlights the importance of early and tailored interventions for children in environments affected by substance abuse.