Kaksi rajakohtaa Magnus Lindbergin kamariorkesteriteoksessa Corrente (1992)
Lehmus, Juho (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051712829
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051712829
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Magnus Lindbergin kamariorkesteriteosta Corrente (1992) analysoimalla sen kahta musiikillista rajakohtaa sekä niitä edeltäviä segmenttejä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkä luonteisia nämä rajakohdat ovat ja miten säveltasollinen materiaali vaikuttaa niiden rakentumiseen. Analyysin metodologisena perustana toimii Dora Hannisen segmentaatioteoria, jota täydennetään joukkoluokkateorian ja yläsävelsarjan käsitteistöllä.
Työn otos, tahdit 119–152, muodostavat teoksen kontekstissa poikkeuksellisen jakson, jossa harmoninen rakenne korostuu rytmisen tekstuurin sijaan. Ensimmäinen rajakohta (tahdit 134–135) määritellään tekstuurillisena, ja toinen (tahdit 148–149) rakenteellisena. Molempien rajojen kohdalla tarkastellaan useiden musiikillisten parametrien muutoksia, kuten soitinnusta, rekisteriä ja rytmistä tiheyttä. Segmenttien välisten erojen tarkastelu perustuu erityisesti soinnillisiin kriteereihin ja harmoniseen kategoria-analyysiin.
Tutkimus tuo esiin, kuinka harmoninen rakenne, yläsävelsarjallisuus ja heksakordikategoriat vaikuttavat musiikillisen muodon jäsentymiseen Lindbergin post-tonaalisessa estetiikassa. Rajakohdat ilmenevät paitsi musiikillisina katkoina myös laajempaa rakennetta jäsentävinä elementteinä. Työ tarjoaa esimerkin siitä, kuinka nykymusiikkia voidaan analysoida systemaattisesti teoskohtaisesti räätälöidyillä keinoilla.
Työn otos, tahdit 119–152, muodostavat teoksen kontekstissa poikkeuksellisen jakson, jossa harmoninen rakenne korostuu rytmisen tekstuurin sijaan. Ensimmäinen rajakohta (tahdit 134–135) määritellään tekstuurillisena, ja toinen (tahdit 148–149) rakenteellisena. Molempien rajojen kohdalla tarkastellaan useiden musiikillisten parametrien muutoksia, kuten soitinnusta, rekisteriä ja rytmistä tiheyttä. Segmenttien välisten erojen tarkastelu perustuu erityisesti soinnillisiin kriteereihin ja harmoniseen kategoria-analyysiin.
Tutkimus tuo esiin, kuinka harmoninen rakenne, yläsävelsarjallisuus ja heksakordikategoriat vaikuttavat musiikillisen muodon jäsentymiseen Lindbergin post-tonaalisessa estetiikassa. Rajakohdat ilmenevät paitsi musiikillisina katkoina myös laajempaa rakennetta jäsentävinä elementteinä. Työ tarjoaa esimerkin siitä, kuinka nykymusiikkia voidaan analysoida systemaattisesti teoskohtaisesti räätälöidyillä keinoilla.