Traumataustaisen lapsen kohtaaminen turvakodissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten traumataustainen lapsi kohdataan turvakodissa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kuva, millaisena lapsityö koetaan ja millaista lapsityömateriaalia käytetään. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää ajatuksia ja kehittämisehdotuksia, joita lapsityöhön liittyy.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin Pirkanmaan turvakodeille lähetetyn kyselylomakkeen avulla. Aineisto analysoitiin teemoittamalla vastaukset.

Opinnäytetyön tulosten mukaan lasten kohtaaminen ja lapsityö alkoi heti lasten tullessa huoltajan kanssa turvakotiin. Lapsityö koettiin merkittäväksi ja erittäin tärkeäksi. Lapsityön toteuttamista varten on riittävästi monipuolista materiaalia, osan mielestä materiaalia on jopa paljon. Vastauksista tuli ilmi rehellinen ja lapsia arvostava vuorovaikutus lapsen kanssa ikätaso huomioiden. Vaikka lapsityö koetaan merkittävänä ja tärkeänä, se edelleen jää aikuisen tarpeen, avun ja hädän jalkoihin. Tämä tuli ilmi kaikista vastauksista. Aikaa ei tunnu riittävän kaikkien muiden arjen työtehtävien ohella lapsityön tekemiseen. Turvakotijakson pituus vaikutti lapsityön alkamiseen ja luottamussuhteen muodostamiseen. Osassa vastauksista nähtiin kuitenkin, että arjessa yhteisissä tiloissa vietetty aika ja lasten kohtaaminen siinä on arvokasta ja merkittävää. Palvelujärjestelmässä lapsen asemaa pidettiin heikkona eikä lapsen ääni tule työntekijöiden mielestä tarpeeksi kuulluksi esimerkiksi sosiaalityöntekijöille.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapset ja lapsityö nähdään arvokkaina, samoin lapsityön merkitys lapselle itselleen. Kuitenkaan ajan käyttö siihen ei vastaa aina tätä. Edelleen voisi tutkia sitä, miten lapsityön saisi juurtumaan arkeen ja yhteisiin hetkiin niin, ettei sille tarvitsisi raivata erikseen aikaa, varsinkin jos tiedossa on lyhyt turvakotijakso. Myös erään vastauksen kehitysehdotus lisätä turvakotiin tapahtumia, joilla vahvistaa lapsen ja vanhemman keskinäistä vuorovaikutusta, voisi vahvistaa vanhemmuustyötä ja lapsityön merkittävyyttä koko perheelle.

The purpose of the thesis was to examine how a traumatized child is encountered in a shelter. The aim was to understand how child welfare work is experienced by social workers and what materials are used. The research also investigated what kind of development suggestions would arise. The study was conducted qualitatively, as a questionnaire regarding child welfare services in shelters around Pirkanmaa, and it was analyzed by thematizing the responses.

According to the results, child welfare work was perceived as significant by the workers, and there seems to be plenty of material available. The responses emphasized honest and respectful interaction, but although working with the child is perceived as important, the adults’ needs in a time of crisis are often prioritized. This was evident from all the responses. However, some of the responses saw that simply engaging with the children in their spaces was valuable. Furthermore, the position of a child in the service system was seen as vulnerable and underrepresented.

Therefore, child welfare work is seen as valuable, but the prioritization of time does not always correspond with this. Further research could examine effective ways to introduce child welfare work into the everyday life in a shelter so that it would not have to be separated from other social work.