DCDD-elinluovuttaja
Pesonen, Hanna (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913122
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella verenkierron pysähtymi-seen perustuvaa elinluovutusta eli DCDD-elinluovutusta (Donation after Circu-latory Determined Death). Työssä verrataan tätä elinluovutuksen muotoa pe-rinteiseen aivokuoleman jälkeiseen elinluovutukseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena oli kuvata lääke-tieteellisiä ja eettisiä eroja näiden kahden elinluovutustavan välillä sekä tuoda esiin DCDD:n erityispiirteitä ja haasteita.
DCDD-elinluovutuksessa kuolema todetaan sen perusteella, että sydän on pysähtynyt ja verenkierto on loppunut pysyvästi. Tämä eroaa aivokuolemaan perustuvasta elinluovutuksesta, jossa kuolema todetaan, kun aivotoiminta on pysyvästi lakannut. Aivokuoleman määrittely on lääketieteellisesti tarkasti oh-jeistettu ja vakiintunut käytäntö Suomessa. DCDD-menettely taas on mones-sa maassa vielä kehittymässä, eikä sen käytöstä ole yhtä yhtenäisiä toimin-tamalleja.
DCDD-elinluovutukseen liittyy erityisiä haasteita, kuten kuoleman toteamisen tarkat aikarajat, mahdolliset epävarmuudet lopullisesta kuolemasta sekä eetti-set pohdinnat potilaan tahdosta ja omaisten osallistumisesta päätöksente-koon. Näiden tekijöiden vuoksi DCDD vaatii sekä lääketieteellistä tarkkuutta että eettistä harkintaa.
Työn johtopäätöksinä todetaan, että DCDD-elinluovutuksen käyttöönotto ja kehittäminen edellyttävät selkeitä toimintamalleja, koulutusta ja moniammatil-lista yhteistyötä.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena oli kuvata lääke-tieteellisiä ja eettisiä eroja näiden kahden elinluovutustavan välillä sekä tuoda esiin DCDD:n erityispiirteitä ja haasteita.
DCDD-elinluovutuksessa kuolema todetaan sen perusteella, että sydän on pysähtynyt ja verenkierto on loppunut pysyvästi. Tämä eroaa aivokuolemaan perustuvasta elinluovutuksesta, jossa kuolema todetaan, kun aivotoiminta on pysyvästi lakannut. Aivokuoleman määrittely on lääketieteellisesti tarkasti oh-jeistettu ja vakiintunut käytäntö Suomessa. DCDD-menettely taas on mones-sa maassa vielä kehittymässä, eikä sen käytöstä ole yhtä yhtenäisiä toimin-tamalleja.
DCDD-elinluovutukseen liittyy erityisiä haasteita, kuten kuoleman toteamisen tarkat aikarajat, mahdolliset epävarmuudet lopullisesta kuolemasta sekä eetti-set pohdinnat potilaan tahdosta ja omaisten osallistumisesta päätöksente-koon. Näiden tekijöiden vuoksi DCDD vaatii sekä lääketieteellistä tarkkuutta että eettistä harkintaa.
Työn johtopäätöksinä todetaan, että DCDD-elinluovutuksen käyttöönotto ja kehittäminen edellyttävät selkeitä toimintamalleja, koulutusta ja moniammatil-lista yhteistyötä.