Sorateiden pölynsidonta-aineiden vertailu : epäorgaanisten suolojen annostelu pölynsidonnassa

Abstract

Sorateiden pölynsidonta on keskeinen osa tieverkon kunnossapitoa, sillä pölyäminen heikentää liikenneturvallisuutta, lisää kunnossapitokustannuksia ja kuormittaa ympäristöä. Pölynsidonta-aineiden tehtävänä on sitoa hienoaines yhteen ja vähentää pölyn kulkeutumista ilmaan. Suomessa yleisimmin käytettyjä aineita ovat kalsiumkloridi (CaCl₂) ja magnesiumkloridi (MgCl₂), joiden toiminnassa hyödynnetään suolojen hygroskooppisia ominaisuuksia. Väyläviraston ohjeistuksen mukaan magnesiumkloridia suositellaan käytettäväksi noin 1,3 kertaa enemmän kuin kalsiumkloridia, mutta annostelusuosituksen perustelut ovat jääneet osin epäselviksi.

Tavoitteena oli selvittää, onko kalsium- ja magnesiumkloridin välinen suositusannossuhde teknisesti ja taloudellisesti perusteltu, ja mitkä aineiden käyttöön liittyvät tekijät vaikuttavat niiden tehokkuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin aiempia kenttä- ja laboratoriotutkimuksia sekä viranomaisohjeita. Tarkastelussa painottuivat pölynsidonta-aineiden fysikaaliskemialliset ominaisuudet, käyttömäärien optimointi, taloudelliset vaikutukset sekä aineiden käyttäytyminen erilaisissa sää- ja tieolosuhteissa.

Tulosten perusteella kalsiumkloridi osoittautui useissa tutkimuksissa tehokkaaksi vaihtoehdoksi erityisesti sen pidemmän vaikutusajan ja saatavuuden ansiosta. Magnesiumkloridi aktivoitui pölynsidontaan alemmassa ilmankosteudessa ja nesteytyi nopeammin, mutta vastaavan tehon saavuttaminen edellytti 10–30 % suurempaa käyttömäärää. Väyläviraston suositus vastasi käytännön havaintoja, mutta tulosten mukaan annostelu tulisi aina suhteuttaa tiekohtaisten olosuhteiden mukaan. Pölynsidonta-aineiden valintaan vaikuttivat oleellisesti tien kulutuskerroksen hienoainespitoisuus, sääolosuhteet, liikennemäärät sekä levitystapa.

Kloridipohjaisten aineiden käyttöön liittyvät ympäristöriskit muodostivat keskeisen tarkastelu-kohdan. Merkittävin huolenaihe oli kloridien kulkeutuminen pohjavesiin ja vesistöihin, erityisesti alueilla, joilla maaperän läpäisevyys ja sadeveden valunta ovat suuria. Tutkimuksen johtopäätöksinä todettiin, että tehokas ja ympäristöllisesti hallittu pölynsidonta edellyttää aineiden valintaa ja annostelua tiekohtaisesti.