Sairaanhoitajan osaamisen kehittyminen perehdytyksessä. Perehdytyksen kehittäminen lastenosastolla.
Maidell, Susanna (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913124
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913124
Tiivistelmä
Terveydenhuoltoalan kasvava hoitajapula ja henkilöstön vaihtuvuus korostavat laadukkaan perehdytyksen
merkitystä. Lasten hoitotyössä systemaattinen perehdytys on keskeistä potilasryhmän sekä hoitokäytänteiden ainutlaatuisuuden vuoksi, joka vaatii erityistä osaamista hoitotyössä. Kehittämistyön tavoitteena oli
luoda teoreettisen tiedon pohjalta perehdytysrunko Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenosastolle yhtenäistämällä perehdytyskäytäntöjä sekä sitouttamalla uusia työtekijöitä organisaatioon.
Kehittämistyö toteutettiin toiminnallisena tutkimuksena, jonka teoreettisena viitekehyksenä olivat Patricia
Bennerin noviisista-asiantuntijaksi malli ja David Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoria. Aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-lomakekyselyllä lastenosaston hoitohenkilökunnalta (n=38), johon vastasi 15 hoitajaa (n=15). Lomakekyselyn vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Perehdytysrungon kehittämisessä hyödynnettiin lomakekyselyn vastauksia, olemassa oleva perehdytysmateriaali,
toimeksiantajan palaute sekä teoriapohja.
Tutkimustulokset osoittivat perehdytyksen toteutumisen vaihtelevan merkittävästi.
Onnistuneen perehdytyksen tekijöiksi tunnistettiin nimetty perehdyttäjä, parityöskentely, selkeä perehdytysmateriaali sekä monipuolinen tutustuminen eri potilasryhmiin. Haasteina nähtiin perehdyttäjien vaihtuminen, puutteelliset resurssit ja perehdytyksen suunnittelemattomuus.
Kehittämistyön tuotoksena syntyi ”Tervetuloa meille töihin” Perehdytyspassi”. Se pohjautuu Bennerin mal leihin. Se sisältää strukturoidun etenemismallin perehdytykselle kattaen lastenosaston toimintaympäristön,
potilasryhmät, hoitokäytännöt, lääkehoidon erityispiirteet sekä perhekeskeisen hoitotyön.
Systemaattisen perehdytyksen koettiin olevan keskeinen tekijä työhön sitoutumisen ja osaamisen vahvistamisen kannalta. Onnistunut perehdytys edellyttää riittäviä resursseja, työyhteisön sitoutumista sekä yhtenäisiä käytäntöjä. Kehitetty perehdytysrunko tarjoaa työkalun perehdytyksen laadun parantamiseksi. Jatkotutkimuksena tulisi keskittyä perehdytyksen pitkäaikaisvaikutuksiin, urapolkumallin kehittämiseen ja
kansainvälisten työntekijöiden perehdytysmallin luomiseen. Kehittämistyö osoitti teoreettisten mallien
hyödyn käytännön perehdytystyökaluissa lasten hoitotyössä
merkitystä. Lasten hoitotyössä systemaattinen perehdytys on keskeistä potilasryhmän sekä hoitokäytänteiden ainutlaatuisuuden vuoksi, joka vaatii erityistä osaamista hoitotyössä. Kehittämistyön tavoitteena oli
luoda teoreettisen tiedon pohjalta perehdytysrunko Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenosastolle yhtenäistämällä perehdytyskäytäntöjä sekä sitouttamalla uusia työtekijöitä organisaatioon.
Kehittämistyö toteutettiin toiminnallisena tutkimuksena, jonka teoreettisena viitekehyksenä olivat Patricia
Bennerin noviisista-asiantuntijaksi malli ja David Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoria. Aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-lomakekyselyllä lastenosaston hoitohenkilökunnalta (n=38), johon vastasi 15 hoitajaa (n=15). Lomakekyselyn vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Perehdytysrungon kehittämisessä hyödynnettiin lomakekyselyn vastauksia, olemassa oleva perehdytysmateriaali,
toimeksiantajan palaute sekä teoriapohja.
Tutkimustulokset osoittivat perehdytyksen toteutumisen vaihtelevan merkittävästi.
Onnistuneen perehdytyksen tekijöiksi tunnistettiin nimetty perehdyttäjä, parityöskentely, selkeä perehdytysmateriaali sekä monipuolinen tutustuminen eri potilasryhmiin. Haasteina nähtiin perehdyttäjien vaihtuminen, puutteelliset resurssit ja perehdytyksen suunnittelemattomuus.
Kehittämistyön tuotoksena syntyi ”Tervetuloa meille töihin” Perehdytyspassi”. Se pohjautuu Bennerin mal leihin. Se sisältää strukturoidun etenemismallin perehdytykselle kattaen lastenosaston toimintaympäristön,
potilasryhmät, hoitokäytännöt, lääkehoidon erityispiirteet sekä perhekeskeisen hoitotyön.
Systemaattisen perehdytyksen koettiin olevan keskeinen tekijä työhön sitoutumisen ja osaamisen vahvistamisen kannalta. Onnistunut perehdytys edellyttää riittäviä resursseja, työyhteisön sitoutumista sekä yhtenäisiä käytäntöjä. Kehitetty perehdytysrunko tarjoaa työkalun perehdytyksen laadun parantamiseksi. Jatkotutkimuksena tulisi keskittyä perehdytyksen pitkäaikaisvaikutuksiin, urapolkumallin kehittämiseen ja
kansainvälisten työntekijöiden perehdytysmallin luomiseen. Kehittämistyö osoitti teoreettisten mallien
hyödyn käytännön perehdytystyökaluissa lasten hoitotyössä