Tragedian mahdollisuudet toimia välineenä eettisten ja eksistentiaalisten teemojen käsittelemisessä nykypäivän teatterikokemuksen kontekstissa: Tutkimus tragedian Kun vielä oli pimeä yleisökokemuksista

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia tragedian eettisiä ja eksistentiaalisia tehtäviä ja mahdollisuuksia ajassamme. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää tragedian mahdollisuuksia toimia välineenä eettisten ja eksistentiaalisten teemojen käsittelemisessä modernin teatterikokemuksen kontekstissa. Aihetta tutkittiin yleisökokemuksen näkökulmasta tutkimalla kirjoittajan oman tragedian Kun vielä oli pimeä yleisökokemuksia. Tutkimus oli luonteeltaan kuvaileva ja selittävä laadullinen tapaustutkimus.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui toisaalta tragediaa ja toisaalta yleisökokemuksen muodostumista käsittelevän teoriatiedon varaan. Tutkimuksen metodologia perustui taidelähtöisiin menetelmiin, jossa hyödynnettiin draamalähtöistä jälkityöpajatyöskentelyä ja vapaata haastattelua eli kokemuksista kirjoittamista. Jälkityöpaja toimi sekä yleisötyön välineenä että aineistonkeruun menetelmänä. Aineisto analysoitiin temaattisesti fenomenologisella tutkimusotteella ja tulkittiin vasten tragediaan ja yleisökokemukseen liittyvää teoriatietoa.

Tutkimustulosten mukaan tragedialla on merkittävä potentiaali herättää syvällistä eettis-eksistentiaalista pohdintaa. Katsojat kokivat teoksen herättävän ajatuksia, voimakkaita tunteita, samaistumista ja myötätuntoa, mikä mahdollisti sekä henkilökohtaisen että yhteiskunnallisen tason reflektion. Tragedian vaikuttavuutta selittävät muun muassa sen todentuntuisuus eli elävän elämän jäljittely, Aristoteleen katarsis-käsite sekä vaikeiden asioiden esteettinen etäännyttäminen. Yleisökokemusten yksilöllisyyttä voivat selittää erilaiset odotukset ja katsojien elämänhistoriat ja taustat.

Lisäksi tutkimus osoittaa, että jälkityöpaja voi tukea katsojan kokemuksen prosessointia. Tulokset viittaavat tragedian ajankohtaisuuteen välineenä eksistentiaalisen hädän käsittelyssä ja eettisen tietoisuuden vahvistamisessa. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti siitä, miten yleisön taustat vaikuttavat tulkintoihin sekä minkälainen rooli työpajatyöskentelyllä on teatterikokemuksen osana.

Syftet med detta examensarbete var att undersöka tragedins etiska och existentiella uppgifter och möjligheter i vår tid. Målet med arbetet har varit att ta reda på hur tragedin kan fungera som ett redskap för att bearbeta etiska och existentiella inom ramen av en modern teaterupplevelse. Ämnet undersöktes ur publikens perspektiv genom att studera publikens upplevelser av författarens egen tragedi Kun vielä oli pimeä. Studien var en beskrivande och förklarande kvalitativ fallstudie.

I arbetet har tillämpats en teoretisk referensram där tragedibegreppet ställs i relation till teorier om publikens upplevelse inom den moderna teaterkontexten. Metodologin baserades på olika konstnärliga metoder så som dramabaserat efterarbete och intervju i form av skrivande om upplevelser. Efterarbetet fungerade både som ett verktyg för publikarbetet och som en datainsamlings metod. Materialet har analyserats tematiskt med en fenomenologisk forskningsansats och tolkades i relation till teorier om tragedi och publikupplevelse.

Enligt resultaten har tragedi en betydande potential att väcka djupa etiska och existentiella reflektioner. Publiken upplevde hur verket väckte tankar, starka känslor, igenkänning och medkänsla, vilket möjliggjorde reflektion både på personlig och samhällelig nivå. Tragedins genomslagskraft förklaras bland annat genom dess trovärdighet och liknelse till livet, samt Aristoteles begrepp katarsis och estetisk distansering från svåra ämnen. Publikupplevelsens individualitet kan förklaras av åskådarnas olika förväntningar, livshistorier och bakgrunder.

Dessutom visar studien att efterarbetet kan stödja publikens bearbetning av upplevelsen. Resultaten pekar på tragedins aktualitet som ett verktyg för att bearbeta existentiell ångest och stärka etisk medvetenhet. Vidare forskning behövs angående hur åskådarens bakgrund påverkar tolkningar samt efterarbetets roll som en del av teaterupplevelsen.

The purpose of this thesis was to explore the ethical and existential functions and possibilities of tragedy in our time. The aim was to examine how tragedy can serve as a tool for addressing ethical and existential questions within the context of the modern theatre experience. The topic was studied from the audience’s perspective by examining audience experiences of the author's own tragedy Kun vielä oli pimeä. The research was a descriptive and explanatory qualitative case study.

The theoretical framework of the study was built on theories of tragedy and audience experience. The methodology was based on arts-based methods, including a drama-oriented post-performance workshop and interviewing in form of reflective writing. The post-performance workshop functioned both as a tool for audience development and as a method for data collection. The material was analysed thematically using a phenomenological research approach and interpreted in the light of theories related to tragedy and audience experience.

According to the findings, tragedy holds significant potential to evoke deep ethical and existential reflection. Viewers reported that the performance provoked thoughts, strong emotions, identification, and compassion, enabling reflection on both personal and societal levels. The impact of tragedy can be explained by its sense of reality and ability to mimic life, Aristotle’s concept of catharsis, and the aesthetic distancing of difficult topics. The individuality of audience experiences can be explained by differing expectations as well as the viewers' life histories and backgrounds.

Furthermore, the study shows that post-performance workshops can support the audience’s process of reflecting on their experience. The results indicate the contemporary relevance of tragedy as a medium for addressing existential angst and strengthening ethical awareness. Further research is needed, especially on the influence of spectators backgrounds on the interpretations and the role of post-performance workshops as part of the theater experience.