Kansankirkon rakentaja – Simo Palosuo kasvatuksen, koulutuksen ja nuorisotyön kehittäjänä
Launonen, Pekka (2025)
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-453-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-453-4
Tiivistelmä
Rovasti, opetusneuvos Simo Palosuo (1918–1998) oli näkyvä vaikuttaja kirkon nuorisotyön ja diakonian ammatillisen koulutuksen kehittäjänä, kahden suuren kirkollisen organisaation johtajana sekä lukuisten toimikuntien ja järjestöjen hallintoelimien jäsenenä.
Simo Palosuo nousi 1950-luvulla kirkon nuorisotyön johtavaksi asiantuntijaksi. Hänellä oli laajat verkostot ja hän teki tunnetuksi sekä nuorisonohjaajan että diakonin tutkintoja, kun ne olivat vielä uusia. Seurakuntaopiston johtajana Palosuo onnistui sovittelevalla toiminnallaan pehmentämään kristillisen kansanopiston perinteiden ja uuden nuorisokulttuurin yhteentörmäyksiä 1960-luvun yhteiskunnallisen murroksen keskellä. Hän paneutui myös nuorisodiakonian käsitteen ja nuorisotyön teorian määrittelyyn.
Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton (SKSK) pääsihteerinä Palosuo uudisti järjestön toimintaa painottaen keskusliiton aikuiskasvatustehtävää. Sen mukaisesti kehitettiin koulutusaineistoja perinteisille toimintamuodoille, kirkkopäiville ja luottamushenkilökoulutukselle. Uutena työmuotona alkoi opintokerhotoiminta, mikä johti Kristillisen opintokeskuksen perustamiseen.
Tässä tutkimuksessa luodaan kokonaiskuvaa Palosuon elämästä keskittyen erityisesti hänen työvuosiinsa 1940-luvulta 1980-luvun alkuun. Julkaisussa selvitetään Simo Palosuon ajattelu- ja toimintatapoja sekä sitä, millainen kirkollinen vaikuttaja hän oli. Tarkastelun taustalla on kulloinenkin kirkollinen ja yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset.
Simo Palosuo teki työhistoriansa eri vaiheissa myös paljon vaikuttavaa, mutta vähemmän näkyvää työtä henkilökohtaisella tasolla, erityisesti opiskelijoiden ja kirkon työntekijöiden kanssa.
Simo Palosuo nousi 1950-luvulla kirkon nuorisotyön johtavaksi asiantuntijaksi. Hänellä oli laajat verkostot ja hän teki tunnetuksi sekä nuorisonohjaajan että diakonin tutkintoja, kun ne olivat vielä uusia. Seurakuntaopiston johtajana Palosuo onnistui sovittelevalla toiminnallaan pehmentämään kristillisen kansanopiston perinteiden ja uuden nuorisokulttuurin yhteentörmäyksiä 1960-luvun yhteiskunnallisen murroksen keskellä. Hän paneutui myös nuorisodiakonian käsitteen ja nuorisotyön teorian määrittelyyn.
Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton (SKSK) pääsihteerinä Palosuo uudisti järjestön toimintaa painottaen keskusliiton aikuiskasvatustehtävää. Sen mukaisesti kehitettiin koulutusaineistoja perinteisille toimintamuodoille, kirkkopäiville ja luottamushenkilökoulutukselle. Uutena työmuotona alkoi opintokerhotoiminta, mikä johti Kristillisen opintokeskuksen perustamiseen.
Tässä tutkimuksessa luodaan kokonaiskuvaa Palosuon elämästä keskittyen erityisesti hänen työvuosiinsa 1940-luvulta 1980-luvun alkuun. Julkaisussa selvitetään Simo Palosuon ajattelu- ja toimintatapoja sekä sitä, millainen kirkollinen vaikuttaja hän oli. Tarkastelun taustalla on kulloinenkin kirkollinen ja yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset.
Simo Palosuo teki työhistoriansa eri vaiheissa myös paljon vaikuttavaa, mutta vähemmän näkyvää työtä henkilökohtaisella tasolla, erityisesti opiskelijoiden ja kirkon työntekijöiden kanssa.
Viittaaminen
Launonen, P. (2025). Kansankirkon rakentaja – Simo Palosuo kasvatuksen, koulutuksen ja nuorisotyön kehittäjänä. (Diak Tutkimus 7). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-453-4